Jaakko Kor­te­kan­gas hyppäsi rampin toi­sel­le puo­lel­le ja aloitti Kan­sal­lis­oop­pe­ran tai­teel­li­se­na suun­nit­te­lu­pääl­lik­kö­nä

Baritoni Jaakko Kortekangas on toiminut noin kuukauden ajan uudessa tehtävässään Suomen Kansallisoopperan taiteellisena suunnittelupäällikkönä.

Hän vaihtoi laulajan töistä parrasvalojen toiselle puolelle päättämään muun muassa esitysten taiteilijavalinnoista yhdessä eri työryhmien kanssa.

Kansallisoopperan lasi on ollut 2000-luvulla ollut solistien valintoja kansallisesti tarkastellen joko puolityhjä tai puolitäysi. Jaakko Kortekangaskin joutuu taiteilemaan tässä hankalassa välissä.

Kuva: Pekka Peura

Tänään torstaina Kortekangas ja sopraano Kaisa Ranta esiintyvät Gabriel Faurén Requiemin solisteina Oulu Sinfonian konsertissa, jonka johtaa virolainen kapellimestari Risto Joost.

Faurén Requiem ei ole monien muiden kirkkomusiikkiteosten tapaan nykyihmiselle liian pitkä, sillä se kestää vain puolisen tuntia.

Ohjelmaan sisältyvät myös Aulis Sallisen sarja Neljä laulua unesta op. 30 sopraanolle ja orkesterille sekä Toru TakemitsunRequiem for Strings. Kuoro-osuuksista vastaa Tuiran kamarikuoro.

Konsertin otsikoksi onkin seesteisen kuolemateeman kokoajaksi valittu In Paradisum, Paratiisissa.

– Faurén Requiem on, paitsi lyhyt, myös hyvin lyyrinen ja laulullinen valoisan kuoleman sielunmessu. Jopa MozartinRequiem on dramaattisempi. Fauréssa tarvitaan silti yhteyttä sisäisiin tunteisiin, aitoutta ja tunnekylläisyyttä, arvioi Kortekangas.

Kansallisoopperassa on 2000-luvulla tapahtunut muutos kotimaisesta ensemble-oopperatalosta, jossa käytettiin solisteina omia kuukausipalkkaisia laulajia, moderniksi kansainväliseksi laitokseksi. Tämä ei kuitenkaan ole sujunut kitkatta, minkä Kortekangas hyvin tietää.

Taiteellisen laadun ohella taiteellisen suunnittelijan onkin pidettävä syvällä takaraivossaan laitoksen nimeen sisältyvä kansallis-etuliite.

– Kysymys on omalta kohdaltani myös siitä, osaanko uudessa tehtävässäni päästää irti laulajan tavasta jäsentää maailmaa. Katseen pitäisi nousta ja kääntyä omasta navasta hiukan eri suuntiin, ettei kaiken taustalla olisi oman asian eteenpäin vieminen.

Roolituksissa muun muassa laulullisten ”fakkien” eli äänten luokittelujen tärkeys on välillä jäänyt niin meillä kuin maailmalla liikaa taka-alalle.

– Ooppera on laulajalle jo pelkästään fyysisesti kova työpaikka. Fysiikan herkälle pienelle osalle, äänelle, traditio luo turvaa, jos laulaja tuntee olevansa tekemässä oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

In Paradisum. Madetojan salissa Oulussa tänään 31.10. kello 19.