Suomessa jääkiekolla ei ole todellista kilpailijaa. Jalkapallon Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden on julistanut joka kevät, miten futis ottaa muutaman vuoden sisällä lätkän kiinni katsojaluvuissa. Mitä on todellisuudessa tapahtunut? Ero on kasvanut Jääkiekon SM-liigan hyväksi vuodesta toiseen. Sen sijaan jääkiekon Mestis, Jalkapalloliiga ja Pesäpalloliiga taistelevat kakkossijasta.
Tänä kesänä jalkapalloliigan katsojaluvut ovat romahtaneet. Futisliiga ryhtyi leikkimään lätkäliigaa ja tekemään sarjaohjelmaa Urho TV:n ehdoilla. Ottelut on ripoteltu monelle päivälle viikonlopun molemmille puolille. Yleisön mielenkiintoa herättävät täydet kierrokset puuttuvat, ja otteluita pelataan maanantai-iltaisin kello 20.30. Futiksen peruskatsojien määrä on pieni, ja marginaalikatsoja jää herkästi television ääreen.
En myöskään ymmärrä kahden viikon sarjataukoja yhden maaottelun tähden, kun useimmiten kentältä tai penkiltä ei löydy yhtään kotimaan liigassa pelaavaa yksilöä.
Yleinen mittari maailmalla palloilusarjan arvostuksesta on tv-sopimuksen suuruus. Jalkapalloliiga polvistui tv-kanavan edessä summalla, josta liikeni 50?000 euroa joukkuetta kohden. Jääkiekon SM-liigan seurojen tv-korvaus on kuusitoistakertainen, eli 800?000 euroa joukkuetta kohden, ja tämäkin on vain 50 prosenttia ruotsalaisseurojen saamasta korvauksesta.
Jan Walden menetti ilmeisesti itsekin uskonsa futisliigaan ja jätti liigan. Jalkapallon suurena ystävänä, Tampere Unitedin entisenä pääomistajana ja nykyisenäkin osakkeenomistajana pidän tätä kaikkea valitettavana, sillä jalkapallo on hieno laji.
Junioritasolla jalkapallo ja jääkiekko kilpailevat aidosti lahjakkaimmista lupauksista keskenään. Valitettavan usein molemmista lajeista löytyy junnuvalmentajia, jotka ilmoittavat 11-vuotiaalle pojalle, että hänen on tehtävä valinta lajien välillä.
Palloliitto ja Jääkiekkoliitto solmivat kymmenen vuotta sitten yleissopimuksen, jolla pyrittiin sopimaan, että pojat harrastavat kesällä vain jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa. Tällaisia asioita ei kuitenkaan voi ylhäältä määrätä, jos kenttä on toista mieltä. Näin ollen sopimus onkin jäänyt torsoksi. Takana ovat ajat, kun Timo Nummelin valittiin sekä maan parhaaksi jalkapalloilijaksi että jääkiekkoilijaksi.
Salibandy on myös laji, joka kilpailee jääkiekon kanssa. Ei ehkä ihan suurimmista lahjakkuuksista, mutta niin sanotusta kansallisesta tasosta.
Jääkiekon SM-liiga lähti alkaneeseen kauteen monelta osin tv:n ehdoilla. Pidän lauantaiotteluiden alkamisajan siirtämistä kello 18.30:een melkoisena riskinä. Tämä on kuitenkin kokeilu, josta voi palata takaisin.
Ehkä suurempi riski onkin kaikkien otteluiden näyttäminen verkossa. Positiivista siinä on se, että peräkylilläkin voidaan taas seurata maan korkeinta lätkäsarjaa ilman maksullisia tv-kortteja. Mitalin toinen puoli on se, jääkö tässäkin osa katsojista kotiin, jolloin pääsylipputulojen lisäksi jäävät myös oheismyynnin tulot saamatta.
Jääkiekon suuri ongelma on kustannuspainotteisuus. Meillä on SM-liigan alapuolella Mestis, jossa monet seurat taistelevat tuloksen tasapainottamisen kanssa. Mestiksen jälkeen tulee Suomi-sarja, jossa suurimmat sankarit ovat ne, jotka jaksavat vuodesta toiseen kerätä rahat toiminnan pyörittämiseen. Suomi-sarja saa harvoin tyydytystä siitä, että joku pelaaja esimerkiksi nousisi SM-liigaan. Jalkapallossa näin vielä joskus tapahtuu, mutta jääkiekossa hedelmät on poimittu jo aiemmin.
Muuten en ole huolissani suomalaisesta jääkiekosta. Juniorityö menee parempaan suuntaan, ja Jääkiekkoliitto tekee täysillä töitä seurojen kanssa timanttien hiomisessa ja pysymisessä maailman huipulla. Mielessä toinen maailmanmestaruus.
Kirjoittaja on Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja ja Kansainvälisen Jääkiekkoliiton, IIHF:n varapuheenjohtaja.
