Kolumni

Jää­kiek­ko voi olla myös one man show

Historia kertoo, että Kärpät hallitsi suvereenisti SM-liigan runkosarjaa vuosina 2004-2008. Nerokkaalla tavalla rakennettu joukkue otti viidellä peräkkäisellä kaudella käsittämättömät neljä mestaruutta.

_
_

Historia kertoo, että Kärpät hallitsi suvereenisti SM-liigan runkosarjaa vuosina 2004-2008. Nerokkaalla tavalla rakennettu joukkue otti viidellä peräkkäisellä kaudella käsittämättömät neljä mestaruutta.

Näistä viidestä eri joukkueesta kenties paras oli kauden 2005-2006 tähtisikermä, joka takoi runkosarjassa peräti 122 pistettä, vaikka sarjakierroksia oli vain 56.

Niklas Bäckström pelasi kymmenen nollapeliä ja päästi taakseen vain 1,68 kiekkoa ottelua kohti. Kenttäpelaajista komentoa pitivät Jari Viuhkola, Janne Pesonen, Michal Bros, Juhamatti Aaltonen, Kalle Sahlstedt, Petr Tenkrat, Lasse Kukkonen, Juha-Pekka Haataja, Mikko Lehtonen, Topi Jaakola ja monet monet muut.

Kärpät oli etenemässä kohti kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan, mutta kohtalo päätti toisin. Puolivälieräsarjassa Bluesia vastaan Erkki Rajamäki rojahti syystä tai toisesta Bäckströmin päälle, ja sillä sekunnilla murenivat Kärppien mestaruushaaveet.

Bäckströmistä tuli hetkessä pelikyvytön, eikä kakkosvahdin statuksella torjunut Mika Pietilä pystynyt kannattelemaan Kärppiä. Kärpät toki pääsi välieriin, mutta ällistyttävään hurmokseen itsensä virittänyt Ässät käytti tilanteen hyväkseen, horjutti Pietilää ja marssi finaaliin. Ässien Juuso Riksman pelasi unelmaa ja otti niskalenkin Pietilästä.

Hyvä maalivahti on puoli joukkuetta, ja erinomainen vielä enemmän.

Kärpät olisi voittanut mestaruuden myös 2006, jos Bäckströmin polvi olisi kestänyt.

Jääkiekko on ennen kaikkea joukkuepeli, mutta yllättävällä tavalla yksilöt nousevat polttopisteeseen - joko hyvässä tai pahassa.

Vuosi sitten Kärpät kompastui tähtipelaajaansa Pavel Rosaan, joka istui katsomossa kauden viimeisessä ottelussa kärsimässä ottelurangaistusta epäurheilijamaisesta käytöksestä.

Tällä kaudella Ässien matalalento alkoi välittömästi, kun Tomas Zaborskyn olkapää hajosi painissa Juho Keräsen kanssa.

Joonas Kuusela on Pelicansille hyvä maalivahti ja saanut puhtaat paperit kahdessa puolivälieräottelussa, mutta kylmä fakta on se, ettei hän ole Niko Hovisen veroinen. Hovisen poissaololla on myös psyykkinen vaikutus Pelicansin lentoon. Valistuneiden tietojen mukaan kaksimetrisen huippuvahdin tämän kevään pelit on pelattu.

Hovinen on niin hyvä maalivahti, että hän lähtee ensi syksynä NHL-joukkue Philadelphia Flyersin organisaatioon. Sitä ennen on edessä vaativa lonkkaleikkaus.

Kuusela varmasti kasvaa sarjan aikana, mutta maalivahtien kaksintaistelussa Johan Backlund on nyt huippuiskussa, vaikka ensimmäinen puolivälieräottelu olikin ruotsalaisvahdilta - ja koko joukkueelta - pohjanoteeraus.

Omaa henkistä kaksintaisteluaan käyvät vastuuvalmentajat Hannu Aravirta (Kärpät) ja Kai Suikkanen (Pelicans). Kauden aikana Aravirran intohimon tasoa ja laajuutta saattoi silloin tällöin epäillä, mutta eipä tarvitse enää.

Niin pelaajista kuin Aravirrasta on hohtanut viime päivinä niin intohimoa kuin oikeaa taisteluilmettä. Ja miksikäs ei?

Nyt pelataan otteluita, joita voi pitää kauden ehdottomasti tärkeimpinä. Tupla tai kuitti. Tuska tai riemu.