Kadut hiljenivät sunnuntai-iltana, kun kansa kokoontui tv-vastaanottimien ääreen vuoden 1995 toisinnon toivossa. Helsingin Senaatintorin jättiscreeniltä loppuottelua seurasi poliisin arvion mukaan noin 15 000 katsojaa. Lauantain euroviisufinaalin kaltaista lippumerta ei nähty; jääkiekkokatsomon värit olivat sininen ja valkoinen.
-- Meidänkin värit ovat sininen ja valkoinen, sanoi israelilainen Arnold ja näyttää takkinsa rinnukseen pujotettua rintaneulaa.
-- Täällä ei oikein uskalla sanoa, että kannustamme oikeasti Kanadaa, olimme jo äsken saada pullon päähän, sanoi samaan seurueeseen kuulunut Gideon.
Israelilaiset olivat toki tulleet Suomeen laulukilpailujen vuoksi, mutta tunnustautuivat myös jääkiekon ystäviksi.
Keskustan ravintoloissa oli tungosta, kun ihmiset kokoontuivat yhteisiin olohuoneisiin jääkiekkojännäriä seuraamaan.
-- Olemme nähneet kaikki pelit. Rakastuin jääkiekkoon vasta Suomessa. Välieräottelu Venäjää vastaan oli aivan huippu, hehkutti belgialainen vaihto-oppilasporukan puhemies Alain Vandendri´s Painobaarissa.
-- Ihan sama kummin pelissä käy, juhlimme koko yön joka tapauksessa. No, ehkä siitä riippuu, missä merkeissä.
Suomalaiskatsojien suunnitelma Senaatintorilla oli toisenlainen:
-- Tappio ja kotiin itkemään. Voitto, niin pitkät juhlat kuin jaksaa.
Poliisin mukaan koko Suomi oli rauhallinen pelin aikana. Liikenteessäkin oli hiljaista, kaikki katsoivat jääkiekko-ottelua.
-- Vain sellaiset soittavat, joilla on todellinen tarve. Aina pitäisi olla joku matsi, sanottiin Helsingin hätäkeskuksesta.