Oulu Toukokuun seitsemäs on Helmin päivä. Runsaat 14 vuotta sitten se ei ollut Ville Nylundin päivä.
Tuona päivänä alkaa jalkapalloilija Nylundin liigaura. Oulussa Pakkalan edesmenneellä hiekalla 18-vuotias keltanokka on FC Oulun paidassa ottamassa nokkiin RoPS:lta. Ottelu päättyy katkeraan 0-1-kotitappioon ja kausi FC Oulun katkeraan putoamiseen.
14 vuotta myöhemmin Nylund pelaa viimeisen liigaottelunsa. FC Oulun punakeltainen raitapaita on vaihtunut HJK:n sinivalkoiseen peliasuun. HJK häviää ottelun samoin numeroin kuin FC Oulu oli hävinnyt RoPS:lle. Nylund pelaa 80 minuuttia, ja saa valmentaja Keith Armstrongilta kutsun vaihtopenkille.
Kaksi ottelua ja kaksi raskasta 0-1 tappiota.
Mutta mitä mahtuu tuohon väliin? Liki 14 jalkapallon täyttämää vuotta, mutta mitä muuta?
Nylund on elävä esimerkki siitä, kuinka aika kultaa muistot. Ensimmäisen liigaottelunsa tapahtumia hän ei meinaa saada kaivelemallakaan esille.
"Pakkalassa ottelu pelattiin, ja RoPS oli meitä vastassa. Jos oikein muistan ottelu päättyi tasatulokseen. Tai ainakin minulla on sellainen mielikuva, että lopputulos oli meille onnistunut", Nylund hieroo.
Toiveena hyvä
siviilipolvi
Nylund on nyt 34-vuotias. Hänen peliuransa päättyi polvivammaan.
"Polvea on leikelty useamman kerran, viimeksi vuosi sitten syksyllä. Olin toiveikas, että olisin pystynyt jatkamaan vielä pari vuotta, mutta tämä on tilanne. Polvessa luut kolisevat vastakkain, ja silloin on kuin sähköisku iskisi kehon läpi."
Kauden saldoksi jäi 80 peliminuuttia. Toukokuun loput ottelut hän roikkui HJK:n vaihtopenkillä.
Sitten penkkikin sai jäädä.
Nylund sanoo olevansa tällä hetkellä toiveikas hieman toisella tavalla.
"Niin. Jospa tästä tulisi vielä polvi, sellainen hyvä siviilipolvi."
Pohjat luotiin
juniorina
Touko-kesäkuun vaihde oli Nylundin elämässä mullistuksia pullollaan. Pitkä ja ansiokas pelaajaura oli päättymässä. Samaan aikaan esikoistytär Aada parkaisi ensimmäiset tärkeät viestinsä maailmalle.
"En usko, että pelaamisen lopettaminen aiheuttaa minulle minkäänlaisia vaikeuksia. Tottahan on, että jonkin aikaa takaraivossa ehti jo jyskyttää ajatus siitä, että kohta se kuitenkin loppuu", Nylund miettii.
Nylund sanoo, että hän on kuitenkin ollut onnekas pelaaja. Kahden tappion väliin mahtuu 14 hyvää jalkapallovuotta.
"Olen saanut harjoitella pelata ja harjoitella hyvien valmentajien opissa", Nylund muistuttaa ja toistaa nimiä: Juha Malinen, Antti Muurinen, Jyrki Heliskoski ja Keith Armstrong.
"Mutta jo juniorina minulla oli aina osaavat valmentajat. Siellä olivat Erkki Pekkala, Juha Aittola, Jussi Hedman ja Mauri Alatalo. Omalla merkittävällä panoksellaan he kaikki olivat luomassa sitä tukevaa pohjaa, jolle jatko oli myöhemmin mahdollista rakentaa."
Epäonnistuminen
toi punnerruksia
Pelivuosinaan Nylund on ehtinyt kokea paljon.
Päällimmäisiksi pinottuvat positiivisimmat hetket. Niistä Nylund mainitsee ensimmäisenä kauden 1998-99 mestarien liigan toisen karsintakierroksen ratkaisuottelun Ranskassa FC Metzia vastaan.
"Olimme voittaneet kotona Metzin Aki Riihilahden runnomalla maalilla niukasti 1-0, joten kaksi viikkoa myöhemmin meille riitti vieraista tasapeli. Ja peli päättyi 1-1, Vesa Vasara teki maalimme oltuaan kentällä vain pari minuuttia", Nylund kertaa silmät innostuksesta kiiluen kuin pikkupojalla.
"Tietenkin varsinaiset mestarien liigan pelit säilyvät mielessä aina."
Tapaninpäivänä Ville Nylund pani pelikenkänsä jalkaan viimeisen kerran. Polvi kesti hyvin kevyen kinkunsulatusottelun Ouluhallin matolla. Maalintekijäksi Nylund ei noussut tässäkään ottelussa, mutta puolustustehtävät sujuivat varmaan tyyliin.
Kertaalleen avausjaksolla hän pääsi yrittämään unelmaosumaa 45 metristä. Laukaus viuhui noin 20 metriä ohi maalin pystypuun. Rangaistukseksi Nylund määräsi itselleen kymmenen punnerrusta.
Niiden tekeminen ei tuottanut vaikeuksia.