Liukkauden väitetään usein yllättäneen autoilijat ja jopa teiden huollon ammattilaiset. Se ei tietystikään pidä paikkaansa. Liukkaus on aina samaa, yhtä armotonta. Jos siihen ei varaudu ja toimi kelin vaatimalla tavalla, jonkinasteinen onnettomuus on melko varma.
Suuri yllätys on se, jos pitävään keliin varustautuneena ja kesäkelin mahdollistamaa vauhtia ajaen selviää pelikirkkaan jään peittämällä tiellä kolaritta.
Oulussa ja kaupungin eteläpuolen teillä keskiviikkoaamu oli malliesimerkki syksyn hankalista keleistä. Illan kostea sää tiivisti vettä teiden pintoihin ja yöpakkanen jäädytti sen. Liikenne sujui onnettomasti. Yksi ihminen kuoli, useita loukkaantui ja autoja ruttaantui. Useimmat autoilijat sentään osasivat ajaa kelin vaatimusten mukaan tavanomaista verkkaisemmin.
Valtateiden liukkautta lievennetään hankalien kelien vallitessa tavallisesti suolaamalla, mutta keskiviikkoaamuna niin ei käynyt nelostiellä Oulun eteläpuolella. Urakoitsijan suolausauton tekniikka petti ja toisaalta tilalle hälytetty suolaaja myöhästyi.
Varmaankin monet tieosuuden lukuisista kolareista olisi vältetty, jos liukkautta olisi torjuttu ajoissa. Tiehallinto vaatii täydestä syystä urakoitsijalta tarkkaa selvitystä tapahtuneesta. On myös aihetta edellyttää, että varakalustoa on vastaisuudessa käyttövalmiina.
Valtateillä kosteiden pakkaskelien aikaan autoilijoiden ei kannata koskaan tuudittautua uskomaan, että suolaus on hoidettu. Erityisen vaarallisia paikkoja ovat sillat ja aavan paikan jälkeinen metsän reunustama tieosuus. Sen tietävät kokemuksestaan liki kaikki suomalaiset, mutta joskus asia unohtuu - tai se jätetään uhkarohkeasti huomioimatta.