Kun jääkiekon A-sarjan MM-kisat vuonna 1998 paisuivat 16 joukkueen temmellyskentäksi, epäilijöiden joukko oli sankka. Eihän maailmassa ole niin monta kiekkomaata, jotka saisivat jalkeille kilpailukykyisen joukkueen muun muassa Kanadaa, Venäjää tai Ruotsia vatsaan.
Epäily oli oikeutettu. Saihan Japani tuon tuostakin kunnon selkäsaunan, Italia oli täydellinen heittopussi, eivätkä ranskalaisetkaan saaneet moneen vuoteen kertaakaan kuulla Marseljeesia. Kisoissa oli liian monta ottelua, jonka lopputulos oli taputeltu ennen kuin kiekko putosi jäähän.
Suhdanteet ovat pikku hiljaa muuttuneet. Nyt maailman jääkiekkoperheeseen mahtuu ihan oikeasti ainakin 16 maata, joita kehtaa esitellä näyteikkunassa. Kiitos, Saksa. Kiitos, Norja. Kiitos, Latvia. Myös Slovenia on esiintynyt miehekkäästi. Yllätyksiä ja hyviä suorituksia tarvitaan ja kaivataan etenkin huippukiekkoilussa.
Slovakian MM-kisojen jälkeen kaksi heikointa maata joutuu ainakin vuodeksi ottamaan vauhtia sarjaporrasta alempaa, koska ensi vuonna Suomen omissa kotikisoissa Kazakstan ja Italia ponnahtavat taas pinnalle - ehkä taas pudotakseen takaisin B-tasolle.
Mutta kaikki tämä kuuluu luontevaan kiertokulkuun. Sarjajärjestelmien suurin jännitysmomentti ei välttämättä liity mestaruuksiin ja mitaleihin, vaan nousuihin ja putoamisiin, joissa panokset hivelevät taivaita.
Kun Suomi kohtaa keskiviikkona Bratislavassa Tshekin, panoksena on paljon enemmän kuin kolme sarjapistettä. Jos Suomi häviää, leijonat ovat suoraan sanoen kuilun partaalla. Jatkolohkosta on nimittäin äärimmäisen vaikea päästä edes välieriin, koska muun muassa Saksa lähtee hakemaan askelmerkkejä täysillä lähtöpisteillä.
Numerona se tarkoittaa kuutta. Suomella lähtöpisteitä voi olla vain kaksi. Tällä matematiikalla Saksan ohittaminen ja puolivälieriin pääsy voi olla erittäin vaikeaa. Mukana karkeloissa ovat nimittäin myös Venäjä, Slovakia ja Tshekki. Kovia kiekkomaita kaikki.
Kilpailu huipputasolla on kiristynyt. Mikä tahansa maa voi oikeastaan voittaa minkä tahansa. Vaikka Jukka Jalosen sopimus päävalmentajana jatkuu myös kiekkokauden 2011-2012 loppuun, on päivän selvää, että notkahdus Bratislavassa koituisi hänelle kohtalokkaaksi. Jos Suomi ei edes pääse puolivälieriin tai putoaisi niissä, Jalosen jatko päävalmentajana kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.
Suomi nimittäin ei voisi lähteä omiin kotikisoihin 2012 jo valmiiksi siipirikkona päävalmentajaan mies, jolla on ollut MM-tuliaisinaan kolme kertaa peräkkäin pelkkää tyhjää. Tässä ajattelussa Vancouverin olympiapronssi ei paina vaakakupissa yhtään mitään. Olympialaiset ja MM-kisat ovat nykykiekossa kaksi täysin erillistä saarekettaan.
Jalonen tarvitsee Bratislavasta mitalin. Ilman sitä Suomen A-maajoukkue pelaa ensi syksystä alkaen uuden päävalmentajan alaisuudessa.
Ensimmäiset suuntaviivat tulevasta nähdään Bratislavassa keskiviikkona alkaen kello 21.15.