Kurkistetaanpa erääseen kotiin joulunaaton hämärissä.
Kodikasta, ajattelet luotuasi pikaisen silmäyksen. Jokin jää kuitenkin askarruttamaan - katseesi kiertää jo uudelleen. Etsit turhaan helyjen peittoamaa joulukuusta, joululiinojen kirjoa, valoköynnösten välkettä terassilta, saapastelevia tonttuja, tähtiä ja kynttelikköjä ikkunoilta tai - niitähän riittää. Tänäkin jouluna. On hopean hohdetta, kullan kimallusta, värien hehkua.
Ilahdut kun huomaat kaksi lämpimänpunaista joulutähteä. Toinen pilkistää keittiöstä, toinen hehkuu olohuoneen sohvapöydällä. Kynttilät lepattavat niiden lähellä.
Epäusko hiipii katseeseesi. On oudon hiljaistakin. Luulet tulleesi tyhjään kotiin, jossa kynttilät on jätetty huolimattomasti palamaan. Aiot ne jo sammuttaa, mutta pysähdyt. Kuulet tasaista puhaltelua, jostain myös rapinaa.
Olohuoneen nurkasta pikkusohvalta pilkistävät shaalin alta villatöppöset. Nukkujan uni on sikeää. Rapina lakkaa ja keittiöön tassuttelee keski-iän kynnyksellä oleva mies, avoin kirja kädessään.
Hän laittaa veden kahvinkeittimeen, napsauttaa virran päälle. Joulutähden ja kynttilöiden viereen ilmestyvät piparit, kaksi joulutorttua, juustoleipää hillojen kera. Suklaarasiakin. Tottumattomasti hän taittelee servetit.
Sohvan luona mies nipistää nukkujaa varpaasta: "Kahville!"
"Aukaisenko television vai radion?" kysyy mies kaataessaan vaimolleen kahvia.
"Älä!" Nainen huokaisee, ettei joululaulujen virta ole vieläkään tyrehtynyt, vaan korvissa raikaavat yhä petteri punakuonot ja joulupukin suukon saamiset.
Mies yrittää ymmärtää, kun tietää vaimon jo viikkotolkulla juoksujalkaa palvelleen asiakkaita milloin Nisse-polkan tahdissa, milloin kulkusten kilistessä värikylläisessä joulukaupan tungoksessa. Mies ei henno sanoa että itse kaipaisi joulutunnelmaa.
"Hakisinko sittenkin joulukuusen, varastossa ois, ihan pieni vaan. Vielä ehtisi." Mies nousee ylös toiveikkaana.
Nopean kiellon jälkeen mies istahtaa ja saa kuulla - ties monennenko kerran - kuinka vaimon kiintiö joulurekvisiitasta pursuaa jo yli laidan. "Laitetaan vain tuli takkaan."
Ja hämärän antaessa periksi pimeydelle liekit nuolevan ahnaasti koivupuiden kylkiä takassa.
Nainen käpertyy löhötuoliinsa, katselee tulen tanssia ja on väliin kuulevinaan kuinka helikellot soi ja kuinka tonttuset tulla jo voi...
"Onneksi on pitkä vapaa, saa latautua alemylläkkään", nainen juttelee kuin itselleen. "Lähdetään aamulla aikaisin ajamaan pojan luo, on niin pitkä matkakin..." Silmäluomet alkavat jälleen painaa.
Mies lohkaisee pari tuhtia kinkkupalasta ja lähtee kirjan kanssa makuuhuoneeseen.
Ulko-ovella kuulet taas tuttua puhaltelua ja rapinaa. Mikä tuo on? Makuuhuoneen radiosta soi hiljaa: "Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan..."
