"Mää asun Etelä-Suomesa, Kempeleesä ja käyn töisä tuosa ihan vieresä, Oulusa muutaman kilsan pääsä". Näin voivat sanoa kymmenet tuhannet Oulun seudulla asuvat, kun he vaihtavat tarvittaessa ilmansuunnan ja kunnan nimen joksikin toiseksi Oulun naapurikunnaksi.
Nyt yli 200 000 asukkaan työssäkäyntialueella toimii yksi iso ja 12 enemmän tai vähemmän pientä kuntaa. Hyvän aikaa on kysytty, ovatko ne kaikki tarpeen, mutta suurimmalta osin kyselyiksi se on jäänyt. Reilun vuoden päästä 12 on pienentynyt sentään 11:een.
Kun Oulu ryhtyi pari vuotta sitten kunnolla kosiskelemaan lähimpiä rajanaapureitaan, että pitäisikö lyödä hynttyyt yhteen, vastustus oli raivoisaa. Reaktion voimakkuus yllätti senkin takia, että hallitus oli juuri käynnistänyt kuntien palveluja ja rakennetta uudistamaan pyrkivän Paras-hankkeen.
Nyt Haukiputaalla on herätty ja alettu pohtia, olisiko sittenkin viisainta liittyä Ouluun. Yli-Ii aikoo seurata Ylikiimingin esimerkkiä, kunhan saa sen kanssa yhteistä rajapintaa Oulun ja Ylikiimingin liitoksen jälkeen reilun vuoden päästä. Muut eivät sitä nyt tunnusta, mutta niiden on pakko seurata perässä ennemmin tai myöhemmin.
Kuntaliitos kuntaliitoksen vuoksi on huono syy liittyä yhteen. Vielä huonompi peruste on pitää kiinni kynsin ja hampain kiinni kunnan itsenäisyydestä, vaikka olisi jäämässä reiäksi reikäleivän keskelle.
Oulun seudusta olisi järkevää muodostaa yhtenäinen kunta ja työssäkäyntialue siksi, että Oulusta muodostuisi entistä vahvempi kokonaisuus ja maakunnan keskus. Kaupunkia pidetään yhtenä valtakunnan tärkeimpänä keskuksena, mutta maailma muuttuu ja kilpailu kovenee, eikä saavutettuihin asemiin voi jumittua.
Politiikan tutkija, professori Tuomo Martikainen sanoo, että Pohjois-Suomi ei ole enää tärkeä alue valtakunnan politiikassa. Politiikka on mennyt niin eteläkeskeiseksi, että pohjoisen puolustaminen ei ole tärkeää. Tilannetta ei pelasta, että 200 kansanedustajasta 25, siis yli kymmenesosa, on pohjoisesta päättämässä asioista.
Pohjoinen on suomalaisittain takamaata, ja Suomi on Euroopalle takamaata. Pohjoisen on kaikin keinoin puolustauduttava, ja Oululla on siinä tärkein osuus. Täällä ei pidä tukeutua jääräpäisesti vanhoihin rakenteisiin, jos niitä on mahdollista rakentavalla tavalla uusia. Tarpeettomat kuntarajat ovat näitä rakenteita.
Oulunsalo, Kiiminki, Kempele, Tyrnävä, Lumijoki, Liminka, Muhos, Hailuoto ja Haukipudas eivät katoa mihinkään kuntaliitoksissa. Eivät häviä myöskään terveyskeskukset eivätkä vanhusten palvelutalot, mikä on ihmisten huulilla ensimmäisenä pelkona liitoksista puhuttaessa. Päinvastoin, kunnan tuskalla ylläpitämä vanhustentalo voi saada uutta virtaa isossa kokonaisuudessa.
Virkoja saattaa ajan mittaan mennä, ja muutama sata valtuustopaikkaa. Tilalle tulee muutama paljon enemmän vaikutusvaltaa sisältävä paikka.
Vain parinsadan metrin päässä kuntarajasta sijaitseva Kiimingin Välikylän teollisuusalue houkuttaa uudella tavalla, kun fyysisesti olematonta mutta henkisesti valtavaa kuntarajaa ei eräänä päivänä olekaan.
Valtiolta olisi Oulun seudunkin liitoksille varattuna mukavasti rahaa, mutta porkkanat pienenevät sitä mukaa, kun vuodet kuluvat. Vuonna 2011 tehtäviin liitoksiin rahaa ei enää tule, mutta eiköhän pakottavassa tarpeessa liittymishaluja löydy ilman rahaakin.
***
Oulunsalo aikoo leikata kotihoidontukea järkeistääkseen rahankäyttöään. Oulun seudun työssäkäyntialueen suurkaupungissa rahaa riittäisi Oulunsalon kaupunginosan kotihoidontukeenkin.