Lopetetaan palavereissa istuminen ja ryhdytään oikeisiin töihin.
Jotakin tämän tapaista vaimeaa mutinaa kantautui korviini valtuustosalissa, kun muutama viikko sitten saatiin tietoa Oulun yhä vain synkemmistä talousnäkymistä.
Sen jälkeen likimain kaikki valtakunnan tasolta tullut viesti on vain lisännyt tuskaa.
Jotakin pitäisi tehdä.
Lisää palaveria pukkaa.
Paikallisen kuntauudistuksen – uuden Oulun – hyödyt näkyvät aikaisintaan kymmenen vuoden päästä.
Sitä ennen systeemit pitäisi saada väännettyä uusille urille, joilla sitä hyötyä syntyy.
Että vähemmällä työvoimalla saataisiin aikaan kasvavan Oulun palvelut. Eläköityvien tilalle kun ei ole tarkoitus ottaa ketään, eikä ehkä ole otettavissakaan.
Suurta muutosta varten tehdään uutta palvelumallia. Siihen sisältyy oululaisten oma soteuudistus ja sekin, millaista on joukkoliikenne tulevaisuudessa.
Valtavasti palavereita vaatii myös uuden Oulun strategia.
Tavoitteet ovat hienoja. Jo pitäisi jotain tapahtua!
Ainakin on paljon papereita ja selvityksiä ja raportteja ja visioita ja malleja ja mahdollisuuksia.
Kokouksia limittäin ja lomittain. Valmistelua, työryhmiä, ryhmätöitä, yhteenvetoja. Aikataulujen rukkausta ja sovittelua.
Sitten lässähtää. Ensin päätetään yhtä, joka vaikuttaa toiseen, joka vaikuttaa kolmanteen...
Loppujen lopuksi kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Kaupunginhallitus käsittelee tänään Oulun seudun joukkoliikennettä.
Seudun yhteinen jaosto päätyi esitykseen, joka on kuin suoraan valtakunnan hallituksen kehysriihestä: joka suunnalta vähän erilainen.
Liikenteeseen pitäisi valita karsittu malli, joka on kuulemma suurin piirtein sama kuin nykymalli, mutta silti parannustakin voisi olla luvassa – joskus... jonnekin...
Tarjolla on myös kalliimpi, mutta selkeästi nykyistä parempi vaihtoehto.
Rahat ovat tiukalla: satsauksia tuskin tehdään.
Samaan aikaan pohditaan, mihin sijoitetaan uuden Oulun palvelut, jotta ne voitaisiin tuottaa edullisesti, laadusta tinkimättä.
Yksi edellytys on, että niihin on helppo kulkea julkisilla kulkuneuvoilla.
Äkkiä näyttäisi siltä, että kovin suuria muutoksia ei ole tiedossa, jos bussiyhteydet pysyvät suurin piirtein nykyisellä tasollaan.
Palvelumallin suuri uudistus kutistunee toisestakin syystä.
Jos kaupungin talous pakottaa lyömään uudet investoinnit jäihin, ei reippaimpia muutoksia voida toteuttaa, koska ne vaatisivat uusien tilojen rakentamista – ja yleensä jonnekin muualle kuin missä palvelut nyt ovat.
Satsauksia oli myös määrä tehdä aiempaan enemmän toimiin, joilla oululaisten elämäntilanteita helpotettaisiin ennen kuin asiat kriisiytyvät.
Tiedetään kyllä oikein hyvin, kuinka kalliita seuraukset ovat.
Tähänkään säästöön tuskin on nyt varaa.
Kaiken porun ja punnerruksen, hirvittävän paperityön ja kokoustamisen jälkeen päädytään siis todennäköisesti jonnekin hyvin lähelle nykytilannetta.
Vaihtoehtoon, joka on niiden toivottujen uudistusten kannalta mahdollisimman vaatimaton ja höyhenenkevyt.
Onneksi ensi vuosikymmenellä kaikki on toisin. TV:stä tutuin sanakääntein: ainakin mikäli uskomme Oulun strategiaa vuoteen 2020. Sitähän väännetään nyt uusiksi kymmenissä kokouksissa.
Lopputulos ei luultavasti ole kovin kaukana siitä, mitä on kirjattu edellisiin strategioihin. Tottahan niissäkin tavoiteltiin kaikkea mahdollista hyvää.
Näitä tulevaisuuden paalutuksia on kuitenkin mukava tehdä. Asiat ovat tarpeeksi kaukana. Vuonna 2020 ikävät nykyongelmat on ehkä jo joku ratkaissut.
Kukahan se joku on?