Oulu Aluksi ennustus. Tänä juhannuksena Suomenniemellä svengataan uudenlaisen rytmin tahdissa.
Musiikkimaailmassa uuden ja hyvän tunnistaa yleensä siitä, että toimittajilla on vaikeuksia ahtaa sitä totunnaisiin lokeroihinsa, mutta yritetään. Tässä tapauksessa hyväntuulinen kesärytmi on rakennettu ainakin hip hopista, jazz-fiilistelystä, raggasta ja takavuosien pop- ja rockhittien siivuista.
Kyseessä on tietysti Don Johnson Big Band, jonka vastustamattomasti svengaavan musiikkimaton päällä räppää raimohäyrismäisellä intensiteetillä Tommy Lindgren, DJBB:n vokalisti ja keulahahmo. Hänen lisäkseen bändissä soittavat Johannes Laiho, Pekka Mikkonen, Kari Saarilahti sekä Giorgio de las Nieves.
Kesällä kohtuullinen keikkatahti
Aiemmin lähinnä pääkaupunkiseudun musiikkipiireissä vaikuttanut Don Johnson Big Band on tänä keväänä kokenut huiman nousun suuren yleisön tietoisuuteen. Yhtyeen ensimmäinen albumi, omakustanteena vuonna 2000 julkaistu Support de Microphones ei vielä pyöräyttänyt isoa pyörää. Sen teki kakkoslevyä ennakoinut single One MC, One Delay ja sitä seurannut Breaking Daylight -albumi, joka vastikään rikkoi kultalevyrajan. Levyllä ja mahdollisuuksien mukaan keikoilla on mukana myös helsinkiläisen Quintessencen laulusolisti Emma Salokoski, joka tuo biiseihin tyylikkäitä jazz-sävyjä.
Tiistai-iltapäivänä luurinvarteen saatu Tommy Lindgren nauttii kesäkuumasta työpaikallaan Amnesty Internationalin ilmastoimattomassa toimistossa. Lindgren kun tekee musiikin ohella päivätyötä Suomen Amnestyn tiedottajana.
Lindgren kertoo DJBB:n tekevän kesällä kolmisenkymmentä keikkaa eri puolilla Suomea, joten kiirettä on riittämiin.
"Se on aivan mukava tahti. Keikkoja on saatu niputettua sopivan tiiviiksi rupeamiksi."
Bändin omien keikkojen myötä Lindgrenillä on kesällä mahdollisuus katsastaa iso kasa muiden artistien esiintymisiä. Viimeksi mieleen jäi hyviä kokemuksia DJBB:n vierailessa Seinäjoella.
"Provinssirock oli meille kaikkiaan hieno kokonaisuus - oma keikka onnistui ja samalla oli mahdollisuus nähdä Massive Attack. Se kolahti meihin kaikkiin todella kovaa. Ylipäätään oli hienoa, että Provinssin pääesiintyjänä oli Massive Attack eikä perinteinen rockia mättävä bändi. Ehkä suhtautuminen on muuttumassa siinä mielessä, että festareille näyttävät kelpaavan tällaiset perinteisesti pienemmän yleisön diggaamat bändit ja musiikkityylit."
Juhannusfestarit
jätettiin nyt väliin
Ainakaan tänä kesänä DJBB ei lähtenyt kovatahtiseen juhannusfestarien kiertoon, vaan tyytyi esiintymään ainoastaan Kouvolan Party Planetissa; sielläkin jo mittumaarin lämmittelyvaiheessa torstaina.
"Tämä on meillä osin tarkoituksellakin tehty linjanveto. Jos juhannuskeikkoja lähtee tekemään, niitä tulee sitten helposti aika paljon. Oma fiilikseni juhannusjuhlien suhteen on vähän sellainen, että niissä musiikki ei ole niinkään pääosassa, vaan paremminkin yleinen juhlinta. Eivät juhannusfestarit silti mitenkään poissuljettuja ole tulevaisuudessa."
Mitä Tommy sitten tekee juhannuksena?
"Itse asiassa nykyään tykkään viettää juhannusta kaupungissa ystävien kanssa. Helsinki on juhannuksena oikeastaan aika nasta paikka, koska milloinkaan se ei ole niin tyhjä ja hiljainen. Melkein kuin jonkun ydinlaskeuman jälkeen, yhtään ihmistä ei näy. Tulee ihan sellainen fiilis, että tää kaupunki on mun!" Lindgren innostuu.
Nousevan kansansuosion myötä Don Johnsonit ovat saaneet totutella entistä railakkaampaan fanikulttuuriin: harvemmin kai Pori Jazzeissa tai tunnelmallisissa pikkuklubeissa rynnätään pyytämään nimikirjoitusta takamukseen tai sisäreiteen. Tommy Lindgren kuulostaakin ehkä aavistuksen hämmentyneeltä suosion ääri-ilmiöiden edessä.
"No, meidän kuulijakuntahan on kuitenkin aika heterogeenistä, siellä on monenikäistä ja -näköistä ihmistä. Kyllä pääosin kokemukset ovat tähän asti olleet myönteisiä ja ihmiset mukavia. Paitsi jos ovat aivan hirveässä humalassa."
Myös mediassa DJBB:n tuoretta levyä on suitsutettu. Lindgren kertoo bändin seuraavan mielenkiinnolla ja osin huvittuneenakin musiikkikriitikkojen pyrkimyksiä saada otetta Don Johnsonien tyylejä hävyttömästi fuusioivasta musiikista. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden kriitikko tyytyi lopulta toteamaan yhtyeen soittavan "tulevaisuuden musiikkia".
"Ei me oikeastaan itsekään osata täsmällisesti tätä soundia lokeroida. Omasta puolestani meidät voi sijoittaa levykaupassa yhtä hyvin hiphop- tai poptiskiin. Tai sitten elektroniseen musiikkiin, ei se mitenkään häiritse. Meidän musahan on lopulta sellaista sekasotkua", Lindgren nauraa.