Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY on henkitoreissaan. Yhteistyö ei tyydytä Venäjää, ja monet jäsenet etääntyvät yhteisöstä.
Itsenäisten valtioiden yhteisön johtajat kokoontuivat viikonloppuna Tatarstaniin miettimään Neuvostoliiton raunioille kyhätyn IVY:n olemassaolon tarkoitusta. Vuoden 1991 lopulla perustettu yhteisö on ollut heikoissa kantimissa alusta pitäen. Ongelmat ovat ajan mittaan vain kasvaneet.
Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä perustivat IVY:n taatakseen sen, että Neuvostoliitto hajoaisi rauhanomaisesti. Näin myös kävi. Myöhemmin jäsenmäärä kasvoi tusinaan. Kuherruskuukauden jälkeen Venäjä pyrki tiukentamaan otettaan "lähiulkomaiksi" kutsumistaan entisistä neuvostotasavalloista.
Muutamassa IVY-maassa noussut demokratia-aalto on kääntänyt kehityksen Venäjän kannalta epäedulliseen suuntaan. Venäjän luotettavimmat IVY-liittolaiset löytyvät itsevaltaisesti johdetuista Keski-Aasian tasavalloista ja Kazakstanista sekä poliittisesti hankalalta Valko-Venäjältä. IVY:n päämaja sattuu sijaitsemaan sen pääkaupungissa Minskissä.
IVY:n ympärille on rakennettu erilaisia sopimusverkostoja, jotka ovat paitsi osoittautuneet käytännössä yhtä tehottomiksi kuin emoyhteisö myös jopa repeilleet. Taloudellista yhteistyötä on yritetty organisoida yhteisen talousalueen avulla, ja turvallisuuskysymyksiä on hoidettu kollektiivisella turvallisuussopimuksella. Tulokset ovat huonoja.
IVY-yhteistyö on nojannut yhtäältä siihen, että Venäjä on katsonut itsellään olevan erikoisoikeuksia lähialueillaan ja toisaalta siihen, että IVY-kumppanit ovat tämän hiljaisesti hyväksyneet. Venäjä on maksanut etuoikeuksistaan myymällä IVY-maille niiden kipeästi kaipaamia öljyä ja maakaasua alle maailmanmarkkinahintojen.
Kremlistä vuodatettiin sopivasti IVY-huippukokouksen alla julki kovasanaisia lausuntoja. Niiden perusteella Venäjä näyttäisi joko haluavan todella panna IVY-politiikkansa kokonaan uusiksi. Tosin mahdollista on sekin, että Venäjä varoitti ennakkoon muita yhteisömaita yhteistyön loppumisen mahdollisuudesta. Lopullinen tavoite on varmasti sama eli se, että Venäjä yrittää vastaisuudessakin olla alueellinen kummisetä.
Venäjää on kautta historian leimannut aito tai teennäinen huoli turvallisuusvajeesta. Sitä on täytetty suojaamalla imperiumia joka suunnalta. Sosialistileirin ja Neuvostoliiton hajoaminen ohensi suojamuureja huomattavasti. IVY:n näivetystauti on haurastuttanut niitä entisestään. Nato ja EU ovat laajentuneet jo lähelle Venäjän sydänmaita, eikä demokratia-aalto Venäjän lähialueilla ole vielä välttämättä taittunut.
Venäjän asema näyttää olevan yhä vahva Keski-Aasiassa. Viimeksi perjantaina Uzbekistanin parlamentti päätti lopettaa Yhdysvaltain kanssa Afganistanin sodan aikana tehdyn lentotukikohtasopimuksen.
Sen sijaan lännempänä kehitys on Venäjän kannalta yhä huolestuttavampaa. Puolan, Ukrainan, Georgian ja Liettuan johtajat kokoontuivat viime viikolla tiivistääkseen suhteitaan. Venäjää huolettavia yhteistyökuvioita on muitakin. Ukrainasta ja Georgiasta on väläytelty mahdollisuutta, että ne vetäytyvät kokonaan IVY-yhteistyöstä. Avainasemassa on Ukrainan uusi presidentti Vladimir Jushtshenko, joka katsoo länteen kohti EU:ta ja Natoa, mutta varoo särkemästä suhteita Venäjään.
Venäjä suhtautuu äärimmäisen epäluuloisesti siihen, mitä EU ja Yhdysvallat tekevät sen lähialueilla. Venäjän vaikutusvalta monissa tärkeissä naapurimaissa on rapautunut, ja IVY:n hajoaminen olisi sille uusi paha takaisku. Neuvostoliiton hajoaminen alkoi jo kauan sitten, mutta sen loppua ei ole taidettu vieläkään nähdä.