"Se oli kyllä aivan hirveää. Edustajia kävi jatkuvasti ja minä tilasin vaan kaikilta", muistelee ivalolainen kauppias HiljaPettersson kiihkeitä 1960- ja 1970-lukuja, joiden aikana vaatekaupan varastoon kertyi kasapäin naisten, miesten ja lasten asuja. "Kenkiäkin oli lopulta tuhansia pareja, sekä miesten että naisten."
Tavaraa tuli solkenaan ja liikkeen 15 myyjätyttöä kantoivat pahvilaatikoita suoraan kellariin. "Enhän minä tiennyt siitä itse ollenkaan. Oli niin kiire. Tilasin vaan paljon, niin että juuri saatiin tilaukset maksettua", kauppiasrouva nauraa nyt, kun vaatteet viedään lähes käsistä retrokamppeina.
Kauppa kävi Ivalossa 1960-luvulla hyvin, sillä rajan taakse Neuvostoliittoon rakennettiin suomalaisurakkana Ylä-Tuuloman vesivoimalaitosta. "Liike oli auki yötä myöten. Ei sitä voinut sulkea kun Tuuloman työväki tuli Ivaloon juhlimaan, tanssimaan ja ostoksille", Pettersson selittää. Eräskin asiakas osti kerralla 700 valkoista miesten nailonpaitaa, jotka sitten vaihtoi Tuulomalla votkaan. "Siinä tyhjenivät yhdessä välissä tehtaiden paitavarastotkin. Oli se rytinää. Kun tuli valkoisia jakkupukuja, niin niitä ei tarvinnut laatikosta purkaa."
Ivalossa oltiin hyvin muotitietoisia ja varsinkin vapuksi kaikki pukeutuivat hienosti. Naisten leningit ja miesten puvut löysivät ostajansa nopeasti. Yrittäjänaisten yhdistys järjesti muotinäytöksiä vuoroin Matkailuhotellissa, Työväentalolla ja Emäntäkoululla.
Hilja ja miehensä Olavi Pettersson siirtyivät vaatekauppiaiksi 46 vuotta sitten vaikka kummallakin oli hyvä palkkatyö. "Kylmästi vain", rouva kertoo.
Ensimmäistä vaate-erää ostettiin Rovaniemen Kauppayhtiöltä koko päivä, sen jälkeen alkoivat tehtaiden edustajat käydä Ivalossa. Mutta perinteitä toki oli, sillä Hilja Petterssonin isä oli Ivalon ensimmäinen kauppias. "Ja itse olin nuorena vaatehullu."
Kahdeksan vuotta sitten pariskunta kantoi kellarista myymälään miesten ja naisten vanhoja piikkikärkikenkiä. "Aivan hämmästyimme, kun nuoriso alkoi niitä ostamaan." Miesten kalossitkin myytiin heti, joten pariskunta ryhtyi purkamaan myös kellariin kertyneitä vaatelaatikoita.
Tieto retrovaatteista on kulkenut nopeasti varsinkin netissä. "Te ette tiedä, kuinka kuuluisa liike teillä on", on useakin Asuste-Petterssonin asiakkaista huomauttanut.
Barbarella, Misstex, Mekkomarja, Avera, Jamie, Ewi, Petra tai Siirna ovat merkkejä, jotka nykynuorelle ovat outoja. Silti moni innostuu löytäessään liikkeen vaaterekistä Petran pikkuruutuisen vekkihameen tai Kestilän topatun nailontakin - puhumattakaan villakangastakeista, pepitaruutuisista rimssuhameista, kotitakeista ja kureliiveistä. Kemimaassa valmistetun On-off -merkin kreppinen hiihtopuku herättäisi taatusti huomiota missä tahansa hiihtokeskuksessa, samoin Kurikan Lakkitehtaan oranssi toppalippis.
Crimplene oli aikansa uutuus, samoin teryleeni. Molempia löytyy vielä Asuste-Petterssonilta. Vanhoja farkkuja on 1970-luvulta lähtien - eikä kauppiaalla ole aavistustakaan vielä avaamattomien pahvilaatikoiden sisällöstä.
