Helsinki
Lapin järjestäytyneen seksirallin sisääntuloporttina on Ivalo. Ivalon Raja-Joosepin raja-asemalta tulee viikoittain yli bussilastillinen venäläisiä prostituoituja, jotka viipyvät Suomessa viikonlopun.
Rankkaan paritusbisnekseen värvätään Muurmanskissa tyttöjä ja naisia jopa televisiomainosten välityksellä ja heidät tuodaan loppuviikosta, yleensä torstaisin Ivaloon.
Ivalon seksibisnestä paikan päällä tutkinut Elina Penttinen Tampereen yliopistosta kertoo, että vielä muutama vuosi sitten busseja oli useampia, mutta määrä on kääntynyt laskuun.
Nyt hänen mukaansa tyttöjä tuodaan Suomeen noin 70 joka viikko ja Ivalosta heidät levitetään Etelä-Lappiin, Pohjois-Lappiin, Norjaan ja Kemin sekä Oulun alueelle. Osa tytöistä poimitaan suoraan Ivalon parkkipaikoilta asiakkaiden koteihin, joissa he suorittavat seksipalveluiden ohella muun muassa kotitöitä.
"Kyseessä on järjestelmällinen, organisoitu toiminta, jossa varattomia naisia käytetään hyväksi", Penttinen kertoo.
Vuosiin ei parittajia pidätetty
Raja-Joosepin rajavartioaseman päällikkö Uljas Turunen levittelee seksirallin edessä käsiään. Hänen mukaansa vuosia jatkuneelle, viikoittain toistuvalle ilotyttörumballe ei voida tehdä yhtään mitään niin kauan, kun prostituoitujen passit ja viisumit ovat kunnossa.
"Jos kyseisestä henkilöstä ei löydy mitään tilastomerkintää siitä, että hän aiemmilla Suomen-käynneillään olisi harjoittanut seksikauppaa, hänet on papereiden ollessa kunnossa pakko päästää maahan. Emme me voi ketään ulkonäön perusteella käännyttää maasta, jos paperit ovat kunnossa", Turunen sanoo.
Turusen kanssa osittain eri linjoilla on rajavartioyksikön päällikkö, ylitarkastaja Hannu Siljamäki Helsingistä, jonka mukaan käännytysperusteeksi riittävät esimerkiksi runsaat seksiväline- ja kondomimäärät. Ulkomaalaislain mukaan nainen voidaan käännyttää maasta, jos on "perusteltu syy" epäillä seksibisnestä.
Sekä Siljamäki että Turunen vierittävät näyttövastuun poliisille, joka puolestaan sanoo, että näyttöä harjoitetusta seksirallista on vaikea saada.
"Poliisi tarkkailee tilannetta ja parannusta onkin saatu aikaan, vaikka kahteen vuoteen yhtään parittajaa ei olekaan pidätetty. Väitän, että tiedot Ivalon-Inarin alueen seksimarkkinoista ovat vanhentuneita, sillä meillä tätä ongelmaa ei ole. Raja-asioita meidän taas on vaikea kommentoida, sillä se on rajavartioston asia", Ivalon-Inarin kihlakunnan nimismies Heikki Karhu sanoo.
Paikallisilla varjoverkosto
Elina Penttinen on päivystänyt Ivalossa vuoden sisään parkkipaikoilla, joissa itänaisista käydään vaivihkaista kauppaa. Kun pikkubussit kaartavat Raja-Joosepista Suomen puolelle, paikalliset tulevat vastaan. Parkkialueella vuosi sitten "isot, nahkatakkeihin pukeutuneet gorillat" valvoivat, että epätoivotut tarkkailijat, kuten Penttinenkin, pysyivät tietyn rajaviivan ulkopuolella.
"Yhtään näitä itänaisia en päässyt jututtamaan ja asiakkaitakin vain joitakin. Koko toiminta alueella on piiloteltua, mutta kaikki tietävät, mitä tapahtuu. Paikalliset kyllä saavat oman varjoverkostonsa välityksellä selville, mistä heidän punaiseksi lihaksi nimittämänsä naisjoukon loppuviikosta löytää", Penttinen huomauttaa.
Penttisen mukaan Muurmanskista kuljetettujen prostituoitujen joukossa on paikallisten mukaan myös alaikäisiä 16-17-vuotiaita tyttöjä, mutta usein myös nelikymppisiä, korkeasti koulutettuja venäläisnaisia. Juristi-, lääkäri- tai ekonominaisia jäi Neuvostoliiton romahdettua massoittain työttömäksi, sillä Penttisen mukaan töitä ei riittänyt enää kuin alan miesosaajille.
"Näillä naisilla ei ole sosiaaliturvaa, ei rahaa, ei mitään. He tulevat tänne, kun muuta mahdollisuutta rahan ansaitsemiseen ei ole. He vetävät ylleen seksikkään itänaisen roolin, mutta todellisuudessa he ovat erittäin onnettomia - näin he itse ovat Helsingin päässä minulle kertoneet", Penttinen mainitsee.
Ei palkkaa vaan velkaa
Paitsi Lapin parkkipaikoilla, Penttinen on päivystänyt lukemattomia iltoja myös Helsingin ja Tampereen seksibaareissa, joissa hän on haastatellut kymmeniä seksi- ja strippaustyöläisiä. Tarinoista jokaikinen on ankea, sillä naiset saattavat tehdä vuosia töitä raapien kasaan vain viitisen euroa illassa.
"Strippausluolissa tytön täytyy pitää privaattinäytöksiä ja ellei niitä kerry, hän jää parittajalle velkaa. Voi käydä niin, että tyttö on tehnyt maanantaista perjantaihin töitä lähes ympäri vuorokauden, mutta jäljellä on viikonlopuksi vain velkaa", Penttinen huokaa.
Penttinen on saanut kuulla ulkomaalaisilta seksi- ja erotiikkatyöläisiltä, että yhdelläkään heistä ei ole virallista työlupaa. Niin ikään he eivät Helsingin ja Tampereen seksiravintoloissa saa ollenkaan palkkaa, vaan rahat tulevat asiakkaiden tipeistä.
"Ja tippiä ei tule, koska suomalaismiehet ovat jo maksaneet sisäänpääsystä. He myös kuvittelevat, että tytöt tekevät tätä siksi, että se on heistä kivaa. Päinvastoin. Tytöt ovat kertoneet, että rankan illan jälkeen heidän on pakko usein lähteä baariin vetämään pää täyteen ja itkemään yhdessä."