Urho Kekkonen osasi seurasta ja tilanteesta riippuen olla ruhtinas tai jätkä, valtioneuvos Harri Holkeri luonnehtii. "Kaikilla mittareilla mitattuna Kekkonen oli patriootti, mutta hän oli hyvin itsekäs ja vallanhaluinen. Hän oli älyllisesti poikkeuksellisen lahjakas. Hänen kanssaan ei kannattanut ryhtyä miekkailemaan tai jos ryhtyi, niin sai varautua kovaan taistoon."
"Minulla oli erittäin hyvät henkilökohtaiset suhteet Kekkoseen. En viitsi ottaa esille dokumentaatiota, mutta perhekalleuksiemme joukossa on kirjeitä, joita arvostan. Kirjeet osoittavat, että hänenkin puoleltaan arvostus oli aitoa. Joskus se meni huumorin puolelle", 69-vuotias ex-pääministeri Harri Holkeri naurahtaa.
Holkeri ystävystyi 35-vuotiaana tuoreena kokoomuksen puheenjohtajana saunanlauteilla 72-vuotiaaseen presidentti Urho Kekkoseen. Sitä ennen Kekkonen ehti olla Holkerille reilun viidentoista vuoden ajan itsevaltias ruhtinas.
Presidentin diktaatti
"Onneksi nyt Suomi saa lopulta kunnollisen pääministerin", Holkeri oli sanonut Kekkosen presidentiksi valinnan jälkeisenä päivänä koulukaverilleen. "Kekkonen oli ollut viisi kertaa pääministerinä ja olin hyvin kriittinen Kekkosta kohtaan."
Holkeri oli puolueensa tiedotussihteeri vuonna 1962, kun kokoomus siirtyi sammutetuin lyhdyin tukemaan Kekkosen uudelleen valintaa noottikriisin jälkeen. "Suhde Kekkoseen oli ollut pitkään hyvin kriittinen. Kokoomus sai ensimmäisen kontaktin Kekkoseen, kun Olavi Honka luopui ehdokkuudesta."
Kokoomukselle avautui ovet sekä Ahti Karjalaisen että Johannes Virolaisen hallitukseen vuosina 1962-66. Kokoomus ei yhtenäisesti tukenut kumpaakaan hallitusta. "Kokoomus sai valita ministerit hyvin suppeasta joukosta, mikä ei ollut klassista parlamentarismia. Se oli presidentin diktaatti."
Vasemmiston suurvoitto johdatti kokoomuksen vuonna 1966 pitkälle oppositiotaipaleelle.
"Suoraa keskusteluyhteyttä Kekkoseen ei ollut. Vuoden 1968 vaaleissa oli täysin biologinen mahdottomuus, että olisimme asettuneet Kekkosen taakse."
"Mikäli herrat takaavat, ettei minusta tule tasavallan presidenttiä, suostun ehdokkaaksi", Kansallis-Osakepankin pääjohtaja Matti Virkkunen ilmoitti kokoomuksen johdolle.
"Kampanja oli tarkoitus viedä herrasmiesmäisesti läpi, mutta se karkasi kokoomuksen käsistä ja Virkkunen otti itse johdon käsiinsä", Holkeri kertoo. Kokoomusjohdolle valkeni nopeasti, että Kekkosen ja Virkkusen välillä oli vanhoja kaunoja.
"Herrat miekkailivat julkisesti tavalla, jota me muut emme ymmärtäneet. En tiedä, mikä miekkailun laji oli käynnissä. Oliko se floretti?"
Presidentinvaalit viilensivät entisestään kokoomuksen ja Kekkosen välejä.
"Kokoomuksen sisällä keskusteltiin, voiko Kekkosen kanssa olla millään tavalla tekemisissä. Sovin puheenjohtajan Juha Rihtniemen kanssa, että ryhdyn luomaan yhteyden Kekkoseen uudella tavalla, koska tasavallassa ei tapahdu mitään presidentin ohitse."
Presidentin adjutantti Urpo Lepo toimi aluksi viestinviejänä Tamminiemeen. Yhteyden avaajana oli myös Suomen työnantajien keskusliiton toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki.
"Olimme Vaasan höyrymyllyn pääjohtajan Eerik Tuomas Kettusen vieraana 1972. Kekkosen piti vain pistäytyä paikalla, mutta hän viipyi siellä pitkään. Kekkonen pyysi minut saunaan. Lauteilla kävimme kahdestaan keskustelun, josta välien lientyminen alkoi."
Lihapullalounaat
Hotelli Marskin peräkabineteissa Kekkonen ja Holkeri tapasivat 1970-luvun puolen välin jälkeen usein perjantaisin presidentin esittelyn jälkeen. "Lihapullalounaisiin" osallistui Holkerin lisäksi aina puoluesihteeri Veikko Tavastila, mutta muuten porukka vaihteli.
Holkeri muistelee kesäkuuta 1979, jolloin Kekkonen avasi välittömästi radion lounaalle saavuttuaan. "Kuuntelimme uutiset, jossa Kekkonen haukkui Virolaisen, joka oli Suomen Kuvalehdessä väittänyt, että kokoomuksen hallitukseen nousun esteenä ovat yleiset syyt." Virolainen oli viitannut Neuvostoliiton vastustukseen.
Kokoomus oli vuoden 1978 vaaleissa laajassa rintamassa Kekkosen takana. "Miksi toimimme niin kuin toimimme", Holkeri kysyy.
"Me emme missään yhteydessä ryhtyneet tekemään kauppaa Kekkosen kanssa. Meille EEC-vapaakauppasopimus oli kaikista oleellisin. Suomen sitominen kaupallisen ja taloudellisin yhteyksin länteen oli tärkein asia."
Holkeri uskoo, että Kekkosella oli vilpitön pyrkimys saada kokoomus ulos paitsiosta. "Kokoomuksen pitkäaikainen oppositiokauden jatkuminen ei ollut loppukaudella Kekkosesta kiinni. Se oli sisäpoliittinen asetelma ja Neuvostoliitto ei kovin suopeasti suhtautunut kokoomukseen."
Holkeri vieraili säännöllisesti Tamminiemessä Kekkosen virasta luopumiseen saakka. Presidentin saunaporukoihin hän ei kuulunut. "En havainnut Kekkosen terveyden pettämistä eikä hän ollut tapaamisissamme mitenkään poissaoleva."
Viimeinen kohtaaminen on syöpynyt Holkerin mieleen. "Kekkonen oli eronnut virasta ja olin amerikkalaisen ystäväni kanssa Seurasaaressa. Kekkonen tuli turvamiesten saattelemana vastaan. Hän katsoi minua suoraan silmiin. Minulle jäi käsitys, että hän tunsi, vaikka hän ei sanonut mitään."