It­se­tut­kis­ke­lua elo­ku­van kautta

Aleksi Salmenperän kolmas pitkä elokuva Paha perhe on kertomus isästä (Ville Virtanen), joka alkaa epäillä aikuisten lastensa (Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen) välillä perverssiä sutinaa. Isä pyrkii puuttumaan tilanteeseen jyrkin ottein, ja homma lähtee monin tavoin lapasesta.

Aleksi Salmenperä on elokuvissaan tuonut esille erilaisia epäsovinnaisuuksia.
Aleksi Salmenperä on elokuvissaan tuonut esille erilaisia epäsovinnaisuuksia.

Aleksi Salmenperän kolmas pitkä elokuva Paha perhe on kertomus isästä (Ville Virtanen), joka alkaa epäillä aikuisten lastensa (Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen) välillä perverssiä sutinaa. Isä pyrkii puuttumaan tilanteeseen jyrkin ottein, ja homma lähtee monin tavoin lapasesta.

Salmenperä kertoo saaneensa tarinaan inspiraation omasta vanhemmuudestaan, niistä manipulaation ja hallinnan pyrkimyksistä, joita vanhemmuuteen liittyy.

"Tällaisessa ohjailussa on takana hyvä tarkoitus, mutta kyllä se omantunnon kelloja soittelee", Salmenperä ruotii.

"Tärkeää olisi kuitenkin kunnioitus, sen hyväksyminen että lapsen elämä on hänen omansa."

Pahan perheen skenaario on varsin äärimmäinen, ja Salmenperä sanookin tuntevansa vetoa epäsovinnaisuuksien esittelyyn. Ohjaaja näkee että tabun käsite, ja tabun esitteleminen luonnollisena asiana on toistuva motiivi hänen töissään.

"Toisaalta vanhemmuus itsessään on jo äärimmäinen tilanne ihmisen elämässä."

"Jos en olisi perhettä perustanut, en olisi tällaisiakaan elokuvia tehnyt", Salmenperä sanoo viitaten myös aiempiin töihinsä Lapsia ja aikuisia ja Miehen työ, jotka kiertyvät perhesuhteiden ympärille.

"Vanhemmuuden myötä tunnistaa uusia puolia itsestään, ja itsetutkiskeluahan nämä elokuvat ovat. Seuraavassa työssäni ei tosin ole isähahmoa keskiössä."



Vastuun kantoa


Kaikissa ohjaajan pitkissä elokuvissa on tilanne, jossa miespäähenkilö koettaa kontrolloida jotain elämänsä osa-aluetta, mutta lopputulos kääntyykin tarkoitustaan vastaan.

Lapsissa ja aikuisissa pakoillaan vastuuta, kun taas Miehen työ ja Paha perhe käsittelevät vastuun kantamista.

"Vastuu on asia joka härnää itseään: kun sitä on paljon, se on yhtä aikaa hieno ja rasittava asia."

"Miehen työssä keskeistä on vastuunkanto ja ylpeys, Pahassa perheessä kyse on ennen kaikkea irtipäästämisen vaikeudesta."

Isä-Mikael kokee aiemman elämänsä menneen pieleen ja koettaa korjata asian jälkikäteen. Salmenperän mukaan tarinan keskeisin sanoma on, että koko pieleen menemisen ajatuksesta pitäisi päästä eroon.

Samaa eetosta Salmenperä toivoisi löytävänsä myös omaan tekemiseensä elokuvaohjaajana.

"Sitähän tässä haetaan, että miten voisi uskoa, että tekemisen prosessi on ydinasia eikä lopputulos tai sen vastaanotto."



Yhteistyö ja luova vapaus


Pahan perheen on tuottanut Aki Kaurismäen Sputnik Oy. Suomalaisen elokuvan ohjaajasuuruuteen Salmenperä tutustui alun perin Karkkilan Dynamon jalkapalloharjoituksissa.

"Aki soitti ja ehdotti yhteistyötä, koska piti itse taukoa ohjaamisesta", Salmenperä kuvailee onnekasta tilannetta, jossa tuottaja tarjoaa työtilaisuutta suoraan.

Taiteilijan vapauteen uskova Kaurismäki puuttui varsin vähän luovaan prosessiin, joskin hän vaikutti leikkausvaiheessa materiaalin karsimiseen.

Pahan perheen innovatiivisesti käytetystä musiikista vastaa Salmenperän lapsuudenystävä Ville Tanttu, joka on kirjoittanut lisäksi biisejä filmiin.

Kellopelillä vääristyneitä lastenkamaritunnelmia maalaileva musiikki lähti tietoisen regressiiviselle linjalle myös leikkaaja Samu Heikkilän vaikutuksesta.

Aleksi Salmenperälle on tärkeää, että teoksessa miellyttämisen halusta luovutaan.

"Sen hahmottaminen auttaa ja vapauttaa. Katsojaa täytyy kunnioittaa", Salmenperä summaa tekemisen filosofiansa.

Ilmoita asiavirheestä