Nokian puhelinten ominaisuuksia kummastellut kolumnisti heittää suomalaisyhtiötä pikkukivellä. "Intia voi tulevaisuudessa olla Nokia-puhelinten paras markkina-alue. Mutta välittävätkö he todella meistä?"
Tunnetko yhtään henkilöä, jonka nimi on Anil? Entä Aditya? Tai Minal, Geeta taikka Krishna?
Jos et tunne, se ei ole suuri synti. Noiden nimien kantajat nimittäin asuvat enimmäkseen kaukana täältä, lähinnä Intiassa.
Se että yksi Intiassa toimiva suomalaisyritys ei noita nimiä tunne, oli viime viikolla aiheena The Times of India -lehden pääkirjoitussivun kolumnissa. Sen kirjoittaja kummasteli Nokiaa ja sen kännyköiden ennakoivaa tekstinsyöttöä.
Tuo ohjelma tuntee esimerkiksi sellaiset henkilönnimet kuin William, Jacques ja Victoria. Mutta kun alkaa näpyttää intialaista Anil-nimeä, puhelin tarjoaa sille vaihtoehtoja Boil, Coil ja Angl. Krishna pysähtyy kohtaan Jr? ja Adityaa kirjoitettaessa puhelimen aivoista putkahtaa tarjolle outo sana Beguxa.
Kolumnin kirjoittaja Anil Dharker nakkaa tekstinsä lopussa Nokiaa terävällä pikkukivellä. "Intia voi tulevaisuudessa olla Nokia-puhelinten paras markkina-alue. Mutta välittävätkö he todella meistä?"
Kannattaisi välittää. Tai Nokian suorastaan kuuluu. Sen markkinaosuus yli 1,1 miljardin asukkaan Intiassa on edelleen käsittämättömän korkea, 57 prosenttia. Ja sen huomaa maassa kaikkialla.
Tämän kirjoittaja näki Intiassa vastikään yhden ainoan SonyEricsonin, ja sen senkin viallinen näyttö väpätti kuin vanhan Helvar-telkkarin ruutu. Selvittämättä tosin jäi, hallitseeko ruotsalais-japanilainen firma paremmin Intian etunimet.
Dharker ei tehnyt kolumnissaan sen laajempia yleistyksiä intialaisten asemasta maailmassa. Silti tekstin voi lukea pienenä esimerkkinä uudesta intialaisesta omanarvontunnosta. Maa ja sen asukkaat eivät enää halua tulla sivuutetuksi sen enempää maailmanpolitiikassa kuin taloudessakaan, eivätkä monissa pienemmissäkään kysymyksissä.
Intia kuuluu tätä nykyä G20-ryhmään, se muodostaa Brasilian, Venäjän ja Kiinan ohella johtavien kehittyvien maiden BRIC-ryhmän ja se on halukas YK:n uudenlaiseen turvallisuusneuvostoon, jos sellainen lähivuosina syntyy.
Viime vuosina Intialla on mennyt hyvin. Maailman talouskriisi on kolhaissut sitäkin, mutta kevyemmin kuin suuria läntisiä talouksia. Intiassa taantuma merkitsee tänä vuonna sitä, että kasvu jää alle kuuden prosentin.
Parhaiten palkattua väkeä on työnnetty ulos IT-yrityksistä ja lentoyhtiöistä, ja tämän väen luksusasuntoja on nyt tyhjillään maan suurkaupungeissa. Keskiluokan sekä ruokaa tuottavan pienituloisimman väestönosan elämää globaali viima ei ole suuremmin horjuttanut.
Intian valtiontalouden tilakin on aivan toinen kuin vajaat kaksi vuosikymmentä sitten, jolloin maa hoippui konkurssin partaalla. Tuolloin maa myi Kansainväliselle valuuttarahastolle 67 tonnia kultaa. Tämän kuun alussa Intia osti samalta IMF:ltä 200 tonnin erän samaa arvometallia.
"Ympyrä täyttyi", otsikoivat lehdet maassa, jossa ehjä ympyrä on lippua myöten tärkeä symboli.
Jättiläisvaltiossa ongelmatkin ovat kuitenkin jättimäisiä, eivätkä ne ihan heti hoidu kuntoon. Esimerkiksi UNDP:n inhimillisen kehityksen raportissa Intian sijaluku on 134. Kriteereinä listalla ovat eliniänodote, koulutustaso ja ostovoimaan suhteutettu kansantulo henkeä kohden.
Samaan aikaan kun Intiassa on neljänneksi eniten miljardöörejä maailmassa, maan lapsista 47 prosenttia on aliravittuja.
Jos Intian talouskasvu jatkuu, köyhyyden voi olettaa vähenevän. Maailmanlaajuisesta näkökulmasta sen enempää Intian kuin Kiinankaan vaurastuminen ei merkitse vain siunauksellisia asioita. Jos intialaisia on vuonna 2030 esimerkiksi 1,6 miljardia, ja he ovat selvästi paremmin toimeentulevia kuin nyt, nousee maan energiankulutus aivan uusiin kertaluokkiin. Peruskysymys kuuluu, kuinka maapallo sen kestää.
Intian kunniaksi pitää sanoa, että aurinkoenergian tuotannossa se on Yhdysvaltain kanssa maailman kärjessä, ja tuulivoiman tuotannossakin viitonen. Ei ihme, että oululaisfirma Winwindkin päätyi intialaisiin käsiin. Mutta riittävätkö nuo tuotantotavat, kun satoihin miljooniin koteihin hankitaan vaikkapa ilmastointilaite kuumia päiviä viilentämään?
Muun maailman, etenkin teollisuusmaiden, on raskaine hiilijalanjälkineen vaikea heristellä Intialle sormea. Eikä heristelyihin itsetuntoisessa maassa juuri reagoida. Viime sunnuntaina Intian pääministeri Manmohan Singh vihjasi, ettei maa aio Kööpenhaminan ilmastokokouksessa alistua päästörajoituksiin.
"Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä ei ole seurausta siitä, mitä me olemme tehneet", hän sanoi.
Tuo on pitkälle totta. Hartaasti pitää silti toivoa, että Intian ponnistelut aurinko- ja tuulivoiman alalla tuottavat tuloksia -- ja mitä nopeammin, sen parempi.
***
Terveysviranomaisille satelee pyyntöjä, joissa yritysjohtajille toivotaan oikeutta etuilla sikainfluenssan rokotusjonoissa. Melko hävytöntä. Tilanteessa tulee väkisinkin mieleen sanonta, jossa puhutaan hautausmaalla makaavista "korvaamattomista miehistä". Ihmisten tasa-arvo toteutukoon kuitenkin jo ennen sitä.