Vai on lasten hankkiminen on suurinta luonnon tuhlausta ja maailmanloppu tulee. Ympäristöfilosofi Pentti Linkolan mielipiteet ovat äärimmäisiä ja vihaisia, ja sellainen kuva on syntynyt myös itse miehestä. Totuus on kuitenkin ihmeellisempää.
Tuolla hän istuu, vihreän elämänsuojelun liiton seminaarissa eturivissä. Hän seuraa tarkkaavaisena eikä kommentoi mitään. Ruokatauon koittaessa on aika hyökätä: valmiiksi mietitty kysymysarsenaali on kova ja tiukka, niin kuin kovalle ja tiukalle miehelle pitääkin.
Linkola on vanha mies ryppyisine kasvoineen. Hänen katseestaan kuultaa jotain, josta on vaikea saada kiinni - onko se surua vai väsymystä? Liikkeet ovat hitaat, eikä hän kuule kaikkea kunnolla. Kovat kysymykset saavat hetkeksi jäädä.
"Minun pitäisi nyt syödä, kun on tuo sokeritautikin. Ehdinköhän syödä?" hän pohtii ja käy hakemassa repustaan kaksi juustovoileipää. "En kyllä tiedä, mitä söisin sitten junamatkalla."
Tulee ristiriitainen olo. Mies puhuu kalastuksesta ja siitä, kuinka pitäisi selvittää lähiaikoina puolitoistasataa madeverkkoa.
Tällaisenko sympaattisen oloisen vanhan miehen mielestä aids on ollut pettymys ja tsunamit liian lieviä?
"Niin", Linkola vastaa hiljaa ja laittaa suuhunsa palasen leipää. Hän pureskelee palasen hitaasti loppuun.
Oliko sikainfluenssakin sitten pettymys?
Linkola epäröi hetken. "Siitä nyt tiesi jo heti alkuunsa, ettei siltä voi odottaa yhtään mitään", hän sanoo ja katsoo välillä silmiin, välillä pois.
Hän lausuu uudelleen ja uudelleen, että jokaisella ihmisellä pitäisi voida olla vain yksi lapsi ja kuinka läpeensä pahan lääketieteen pitäisi ryhtyä säännöstelemään syntyvyyttä. Maahanmuuttajia ei pitäisi ottaa.
Sanoihin alkaa tulla odotettua puhtia, mutta se ei tunnu pääsevän täyteen huippuunsa. Hän ottaa taas leipää suuhunsa. Hiljaisuus.
"Ihmisten pitäisi puhua syntyvyyden laskemisen puolesta", on hänen ensimmäinen neuvonsa. Hetken pohdittuaan hän kehottaa myös välttämään autoilua ja lentokoneilua, pyöräilemään paljon ja osallistumaan älä osta mitään -päivään. Ihan perusasioita.
Onko tämä kaikki mahdollista toteuttaa niin, että maailma pelastuu?
Tällä kertaa vastaus tulee nopeasti.
"Ei se ole mahdollista."
Yksi leivänpalanen putoaa maahan. Linkola mainitsee uudelleen sokeritaudistaan. Siinä hän on kääntynyt parjaamansa lääketieteen puoleen, täytyy huomauttaa.
"Niin. Ristiriitaisesti minä käytän lääketieteen palveluja. Itsesuojeluvaisto on mennyt ideologian edelle", Linkola sanoo ja naurahtaa hieman.
"Ja onhan minulla virheellisesti kaksi tytärtä. Heillä on tosin vain yhteensä kaksi lastenlasta, mikä taas on ihan oikein."
Haastattelu katkeaa, kun nuori poika tulee Linkolan luo ja pyytää häneltä metsää. Linkola kaivaa kirjekuoresta painettuja kortteja, joissa lukee "Osta pala aarniometsää!"
Sata euroa sujahtaa kirjekuoreen.
Älä osta mitään -päivä meni jo.