Ovatko suomalaiset joutumassa samanlaiseen kiipeliin ääri-islamin myötäilyssä kuin aikoinaan Neuvostoliiton kanssa? Tätä kysyy islamilaisen kulttuurin tuntija, dosentti Henri Broms.
Poliitikot, kulttuurieliitti ja talouselämän vuorineuvokset arkailivat ja olivat mielin kielin itänaapurin edessä vielä 1980-luvulla.
Itsesensuuri, suomettuminen, kuului maan tapoihin.
"Pitääkö meidän kansalaisten jälleen olla suu supussa heti kun pääministeri sanoo", Broms ihmettelee ja viittaa pääministeri Matti Vanhasen esittämään anteeksipyyntöön Muhammed-pilakuvista.
Tällä viikolla oululainen kulttuurilehti Kaltio joutui vaikeuksiin, kun se julkaisi verkkosivuillaan sarjakuvan Muhammedista. Muutama iso ilmoittaja päätti vetäytyä lehden tukemisesta.
Sensuuri levisi
nopeasti
Broms sanoo huomanneensa, että Suomi pelkää imaameja samalla tavalla kuin ammoin Kremlistä kuuluneita murahduksia.
Esimerkiksi Ranskassa tai Britanniassa pelolle ei ole annettu valtaa, vaan siellä keskustellaan avoimesti.
"He uskaltavat olla moraalisesti närkästyneitä islamistien täysin suhteettomista reaktioista. Meillä kriittisiä kantoja näkee vain siellä tällä, tiputellen. Oletan että vanha tottumuksemme itsesensuuriin vaikuttaa", Broms korostaa.
Hänelle on tullut yllätyksenä, kuinka nopeasti itsesensuuri levisi uudelleen Suomeen - olkoonkin, että perinteet ovat pitkät.
Vaan voisiko se olla pelkästään järkevyyttä, että rajoittaa hieman mielipiteitään islamilaisesta ääriaineksesta puhuttaessa?
"En tiedä. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan pitää toimia sovitellen jopa fundamentalistien ääriainesten kanssa, mutta onko se hänen luonteensa mukaista? Olihan hän Iranin shaahin kovimpia vastustajia Suomessa 1960-luvulla", Broms sanoo.
Valistus
lensi ulos
Itseään ja mielipiteensä ilmaisua ei pidä Bromsin mukaan rajoittaa. Omasta ajattelusta luopuminen on epämoraalista, vaikka se tehtäisiin poliittisen korrektiuden nimissä.
"Jos rajoitetaan itseä, tullaan itsesensuuriin."
Taiteilu kieli keskellä suuta saattaa myös lisätä vastakkainasettelua, kääntyä itseään vastaan.
Broms korostaa, että fundamentalistinen liike on verrattain uusi islamin lahko, joka syntyi uskonnon uudistamista vastaan.
"Kun fundamentalismi ilmestyi maailmaan 1928, niin islamissa oli käynnissä suuria uudistusliikkeitä. Islam oli todellinen valistuksen liike."
Fundamentalististien rajun ja väkivaltaisen toiminnan seurauksena islamin valistus- ja uudistusliikkeet hiljalleen lakkasivat.
Eli nöyristely ja ajattelun suitsiminen täällä voi voimistaa ääriainesta siellä. Islamin uudistajat jäävät edelleen paitsioon.
"Ääriliike ei tiedä mitään lännen ja idän yhteensovittamisen tai humanismin kysymyksistä, kuten uudistajat", Broms huomauttaa.