Suomalaisilla joukkoviestimillä ja toimittajilla on itsesääntelyelin nimeltään Julkisen sanan neuvosto. Sen tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.
JSN ei ole tuomioistuin. Jos JSN antaa kantelun perusteella langettavan päätöksen, tiedotusväline on neuvoston mielestä rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Viime kuukausina JSN:n ympärillä on kuohunut. Sen edellinen puheenjohtaja Kalevi Kivistö erosi viime syksynä sen jälkeen, kun televisio-ohjelmassa oli ruodittu hänen vanhoja suhteitaan Itä-Euroopan kommunistimaihin. Syyskuun jälkeen neuvostolla ei ole ollut puheenjohtajaa. Sellainen pitää neuvoston sääntöjen mukaan kyetä valitsemaan yksimielisesti.
Tämä ei ole onnistunut.
Neuvoston enemmistön mielestä puheenjohtajana voi olla myös entinen journalisti, joka on itse toiminut viestinten palveluksessa. Kilpailevan näkemyksen mukaan se vaarantaa neuvoston uskottavuuden, ja koko JSN:n tilalle pitäisi saada riippumaton mediavaltuutettu.
Jälkimmäinen ajatus voi kuulostaa houkuttelevalta, onhan maassa jo muitakin tärkeitä asioita valvovia valtuutettuja.
Ongelma vain on siinä, että jos valtuutettu alkaisi arvioida ja ehkä sanktioidakin median toimintaa, kyse ei enää olisi alan itsesääntelystä vaan sääntelystä. Näiden välillä on suuri periaatteellinen ero.
Lainsäädäntöä tiukempi median itsesääntely on erittäin tärkeä arvo, ja siksi on loogista hyväksyä, että myös alan sisältä tuleva ihminen voi neuvostoa johtaa. JSN:n ja sen puheenjohtajan asemaa pitää mieluummin vahvistaa kuin heikentää.