It­se­poi­min­nan suosio nousee

Raahe Mansikkasato on juuri nyt parhaimmillaan myös Pohjois-Suomessa ja yhä useampi makoiseen marjaan ihastunut käy poimimassa haluama

Suu makeaksi nyt ja talvella. Mansikan satokausi on nyt parhaimmillaan myös Pohjois-Suomessa. Jukka Myller haki makoisat mansikat Korkalan mansikkatilalta Tyrnävältä yhdessä Matleenan ja Matiaksen kanssa..
Suu makeaksi nyt ja talvella. Mansikan satokausi on nyt parhaimmillaan myös Pohjois-Suomessa. Jukka Myller haki makoisat mansikat Korkalan mansikkatilalta Tyrnävältä yhdessä Matleenan ja Matiaksen kanssa..
Kuva: Jukka Leinonen

Raahe Mansikkasato on juuri nyt parhaimmillaan myös Pohjois-Suomessa ja yhä useampi makoiseen marjaan ihastunut käy poimimassa haluamansa kokoisen sadon omin voimin.

Mansikan itsepoiminnan suosio on Hedelmän- ja marjanviljelijäinliiton Pohjois-Suomen piirin puheenjohtajan Toivo Korkalan mukaan selvästi lisääntynyt.

Kymmenen vuotta sitten Korkalan perustaessa oman tilansa itsepoimintamahdollisuutta ei ollut kuin aniharvassa paikassa. Nyt sitä tarjoaa tila kuin tila.

"Meillä itsepoimijoiden osuus mansikanostajista on vuosi vuodelta kasvanut. Sitä paitsi mansikkatilalle tulo käy piknik-reissusta maalle. Monelle perheelle se on kuin lomaretki", hän selvittää.

Korkalan mukaan sekä masikoiden tarjonta, viljelytekniikka että tilojen asiakaslähtöisyys ovatkin parantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti.

Itse poimittujen masikoiden määrät vaihtelevat laidasta laitaan. Kauempaa tilalle tullaan isolla porukalla ja poimitaan suuret sangot täyteen. Lähempänä asuvat käyvät poimimassa maistiaiset tai kakkumarjat.

Itsepoiminnan suosion yksi syy on tietysti edullisempi hinta. Asiakkaat saavat marjansa hieman halvemmalla eikä viljelijän tarvitse maksaa poimijoille palkkaa. Kaikki ovat siis tyytyväisiä.



Jokaisella on oma mansikkamakunsa


Valinnanvaraa mansikoiden pohjoisilla ystävillä on jonkin verran vähemmän kuin etelän ihmisillä, kertoo Korkala. Hän on itse testannut omalla tilallaan Tyrnävällä kymmenkuntaa lajiketta, joista osa osoittautui liian kylmänaroiksi.

"Mansikkahehtaarin perustaminen on niin kallis investointi, että on tiedettävä tarkasti, mitä kannattaa viljellä."

Pohjoisessa pärjääviä mansikkalajeja ovat Korkalan kokemuksen mukaan Jonsok, Polka, Honeoye, Bounty, Kent sekä Senga Sengana.

Esimerkiksi Zefyr-lajike on jäänyt useimmilta viljelyksiltä pois, sillä pehmeäpintaisena se kestää huonosti kuljetusta ja on lisäksi tautiarka.

Mitään suosikkilajiketta ylitse muiden ei Korkala ryhdy nimeämään. Mansikan makuun kun vaikuttaa lajikkeen lisäksi lähes yhtä paljon sen kasvuolosuhteet, ravinnetila ja -tasapaino sekä kastelun määrä ja ajoitus.

Korkalan mukaan mansikkatiloilla pyritään yleensä viljelemään useampia lajikkeita, sillä niiden välillä on makueroja ja jokaisella asiakkaalla on omanlaisensa mieltymykset.

"Ihmiset valitsevat mansikan ensin silmillään ja sitten maun perusteella. Tosin jokaisella ihmisellä on oma käsitys siitä, mikä näyttää hyvältä ja maistuu makoisimmalta."

Mansikoiden itsepoimintatiloja on lähes jokaisessa kunnassa. Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto pitää omaa rekisteriään mansikan suoramyynti- ja itsepoimintatiloista.

Liiton kautta löytyvät kuitenkin ainoastaan siihen kuuluvat tilat, joten parhaiten sopivalle mansikkatilalle löytää seuraamalla lehti-ilmoittelua.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä