Oulun kaupungin itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla täytti Madetojan salin ääriään myöten tiistaina. Mukana juhlassa olivat myös rintamaveteraanit Veikko ja Anita Kemilä.
Veikko Kemilä lähti sotaan vapaaehtoisena 17-vuotiaana kesäkuun ensimmäinen päivä 1941.
– Karkasin siviilistä. Äitiä oli ikävä ja sitä puhasta paitaa, Kemilä toteaa.
Kun samanikäiset pojat saapuivat puoli vuotta myöhemmin rintamalle, Kemilästä oli jo kasvanut kokenut mies. Matka vei Syvärille. Sodasta Kemilä palasi 23. heinäkuuta 1944:
haavoittuneena ja toinen korva täysin kuurona.
Kemilä sanoo, ettei sodasta huolimatta ole koskaan ampunut ihmistä vaan vihollista.
– Vihollinen ei pitänyt meitä ihmisinä emmekä me heitä.
Tummien pukujen ja joidenkin iltapukujenkin lomassa näkyi myös useita kauniita kansallispukuja esimerkiksi Ilmajoelta ja Siikajokilaaksosta. Komea Tuukkalan muinaispukukin vilahti joukossa käätyineen.
Ohjelmassa oli muun muassa Sibeliuksen Finlandia, jonka esitti Oulu Sinfonia kapellimestari Johannes Gustafssonin johdolla. Juhlapuheen piti kaupunginvaltuuston jäsen Marja-Leena Kemppainen. Hän totesi, että erilaisten arvojen tärkeysjärjestys ja merkitys aiheuttavat sekä yksilölle että yhteisölle jatkuvan haasteen.
– Pohdinta ei saisi lakata ja urautua eikä jatkuvassa muutosten virrassa ole varaa jäädä paikoilleen. Elinympäristössämme tapahtuu jatkuvasti sellaisia muutoksia, jotka haastavat jatkuvaan arvotyöskentelyyn. Yhdentynyt Eurooppa, globalisoitunut maailma, uudenlaiset uhat ja epävarmuustekijät muistuttavat siitä nyt enemmän kuin koskaan, toteaa Kemppainen.