Päättäjät ymmärtävät vain eurojen kieltä, niinpä ihmisten terveys ja hyvinvointi pitää kääntää heille euroiksi. Kainuulaiset päättäjät ja viranhaltijat saivat keskiviikkona Kuhmossa karua faktaa siitä, mitä kainuulaisten ennenaikaiset kuolemat maksavat.
Erityisesti itsemurhien paljous Kainuussa kauhistuttaa. Kaikkein kalleimpia yhteiskunnalle ovat parikymppisten nuorten itsemurhat. Veronmaksajat ovat sijoittaneet nuoren terveydenhoitoon ja koulutukseen, mutta eivät ehdi saada omiaan pois. Menetetty elinvuosi maksaa noin 29 000 euroa.
Myös alkoholikuolemien määrä kasvaa. Kainuulainen mies kuolee ennen aikojaan selvästi todennäköisemmin kuin suomalaismies keskimäärin.
Kainuun perusturvajohtaja Tuomo Pääkkönen, kokenut terveyskeskuslääkäri, pitää Kainuun raskasta työttömyyttä pahimpana syynä siihen, että kainuulaiset kuolevat ennen aikojaan.
"Ihminen on tottunut mittaamaan elämänarvojaan työn kautta, ja kun työtä ei ole, ihminen kokee, ettei hänen elämällään ole arvoa eikä hän välitä terveydestään."
Syrjäytyneen on hankala saada apua, sillä työelämän ulkopuolelle jääminen tietää myös terveyspalvelujen heikentymistä, kun ei voi käyttää työterveyshuoltoa.
Työsuojeluvaltuutettu Tuula Rossi-Määttä Sotkamosta arvioi, että nyt uskalletaan hakea apua. "Lamavuosina, kun Sotkamo irtisanoi väkeä, ei moni uskaltanut mennä työterveyteen, kun pelkäsi oman työpaikkansa menetystä. Nyt kunta jopa maksaa täyden palkan Tyky- tai Aslak-kuntoutukseen pääseville."
Rossi-Määtän kokemusten mukaan puhumalla löytyy monesti apu. Hän on kertonut monelle oman elämäntarinansa, jäämisen leskeksi, kun toinen lapsi oli tulossa ja uudessa talossa oli asuttu viikko.
Kainuulaisille menetetyistä elinvuosista esitelmöinyt Efekon kehitysjohtaja Heli Bäckmand korosti, että Kainuussa järjestöjen rooli hyvinvoinnin luojana on suuri. "Ne ovat lähempänä ihmisten arkea ja niitä on helpompi lähestyä kuin virkamiehiä."
Järjestöjen tuottama hyvinvointi voi olla esimerkiksi harrastuksia ja avun tarjoamista arkeen. Bäckmandin mukaan juuri kolmas sektori voi luoda alueen yhteishenkeä ja kohentaa ihmisten itsetuntoa, kun ihmiset kokevat yhteistyön hyvinvoinnin puolesta "meidän jutuksi".