Kuntien välillä ei ole riittävää luottamusta, ja sen pohjalta ei ole kaikilta osin poliittisia edellytyksiä luopua omastaan (ahtaista eduista) tietäen kuitenkin, että saisi jotain muuta tilalle", arvostelee alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) kuntien välistä yhteistyötä.
Hän pitää yhteistoiminnan heikkouksien pääsyynä "perinteistä ihmisluontoon kuuluvaa itsekkyyttä". Mannisen mielestä perisynti painaa kaikkialla eikä vain Pohjois-Suomessa. Kuntaministeri muistuttaa, että kunnat kilpailevat keskenään asukkaista, yrityksistä ynnä muusta. Hän myöntää, että kunnissa pitäisi kuitenkin entistä paremmin ymmärtää koko seudun eduksi, että yritystoiminta siellä vahvistuu ja väkiluku kasvaa.
Manninen ei siis protestoi, vaikka vastikään julkistettu Kuntaliiton ja sisäministeriön uusi seutututkimus pitää "paikallisten valtiomiesten" rohkeutta ja todellista muutoshalua onnistuneen seutuyhteistyön ja kuntien toiminnan nykyaikaistamisen edellytyksinä.
Ehkä hieman kiusallista on sekin, kun valtion aluekeskusohjelmaa arvioivat asiantuntijat katsovat, että myöskään ministeriöt eivät osaa joustavaa, käytännöllistä yhteistyötä ja että keskushallinnon ohjauksessa on puutteita.
Aluekeskusohjelman tavoitteenahan on tuottaa alueille työpaikkoja, yrityksiä, vaurautta ja uusia asukkaita. Sen pitäisi tapahtua "seudullisen" yhteistyön sekä elinkeino- ja koulutuspolitiikan avulla.
Syvällistä yhteistyötä
Maassa on todettu löytyvän pilvin pimein alueellisia ja seudullisia kehittämis- ja tutkimushankkeita. Sormenpäitään myöten kuntamies Manninen kertoo nimittäneensä toissaviikolla yhden työryhmän lisää. Sen tehtävänä on selvittää, mitä mahdollisuuksia on tukea pitkälle menevää kuntien välistä yhteistyötä, joka voisi olla kuntaliitoksia(kin) tuloksellisempaa.
Siihen on liitetty myös tavallaan toinen tehtävä, joka koskee "harkinnanvaraisen avustusjärjestelmän luomista siirtymävaiheessa syvällistä yhteistyötä harjoittaville kunnille", Manninen toteaa. Samalla tarkistetaan kuntaliitosten porkkanoiden tuoreus.
Esimerkiksi Kainuussa ensi vuoden alussa alkavaan suureen hallintokokeiluun Manninen suhtautuu odottaen, että siitä saadaan "hyvää kokemusta niukkuuden jakamisesta tasapuolisesti maakunnan osien kesken". Kainuussahan pyritään siihen, että se voisi toimia tiiviinä maakuntana ikään kuin yksi kunta.
Kokeiluun liittyy valtiovallan "aktiivisia toimenpiteitä elinkeinoelämän kehittämiseksi, muun muassa sosiaaliturvakokeilun aloittaminen vuoden 2005 alusta".
Kainuun kokeilu, jossa merkittävä osa kunnallisista tehtävistä siirretään maakuntahallinnolle, käy pienelle maakunnalle. "Yleisenä mallina se ei ole soveltamiskelpoinen", Manninen katsoo.
Omat sormenjäljet
Näinä päivinä valmistuu myös valtiosihteeri Risto Volasen johtaman alueellistamistyöryhmän ehdotus. Peruslinjana on, että vähintään 4 000 ja parhaimmillaan 8 000 valtion keskushallinnon työpaikkaa siirretään 2015 mennessä Helsingin seudun ulkopuolelle.
Volasen mukaan valtion toimintojen hajauttamisen keskeisin syy on kymmenen vuoden kuluessa kärjistyvä työvoimapula. Keskushallinnossa on pääkaupungissa 22 000 virkamiestä, joista arviolta puolet jää vuosikymmenessä eläkkeelle tai siirtyy muihin työhin.
Maakunnissa on kuitenkin työvoimaa tarjolla. Työtä viedään sinne, mistä löytyy osaavia tekijöitä.
"Eri ministeriöille on tarkoitus antaa tehtäväksianto käydä läpi muutkin kuin jo aiemmin (julkisuudessa) mainitut toimialueet ja tehdä ehdotukset alueellistettavista toiminnoista", Manninen luettelee. Sillä tavalla on tarkoitus edetä Paavo Lipposen (sd.) hallituksen määrittelemästä alueellistamisesta.
Manninen ei ymmärräkään Lipposen taannoista kommenttia, jonka mukaan nykyhallituksen aluepolitiikan tulisi tähdätä vahvojen aluekeskusten luomiseen eikä jo olemassa olevien työpaikkojen siirtelyyn.
"Hän on ollut itse vahvasti käynnistämässä alueellistamista - ja sillä linjalla on jatkettu ja sitä myös tehostetaan Matti Vanhasen (kesk.) hallituksessa", Manninen sanoo. "Meillä on tietty jatkuvuus, mutta me tuomme siihen (Lipposen hallituksen aluepolitiikkaan) myös oman muutoksemme", hän jatkaa. Merkittävänä omana sormenjälkenä hän pitää esimerkiksi maakunnallisen kehittämisrahan lisäämistä.
Suhteellinen käsite
Mannisen mielestä jopa joidenkin ministereiden puheissa tuntui aiemmin piilevän ajatus, ettei aluepolitiikalla voida vaikuttaa kehitykseen eikä ehkä kannatakaan. Nykyhallituksen mielestä sillä "voidaan ja pitää vaikuttaa.
"Hallitusohjelmassa sanotaan, että tarkoituksena on taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo ja että eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan", Manninen muistuttaa.
Sellainen tavoite, että tietyt peruspalvelut ovat kaikkialla Suomessa ihmisten ulottuvilla, on kuitenkin vähiten epärealistinen silloin, jos myös elinkeinoelämän edellytyksiä voidaan ylläpitää kaikilla alueilla. Manninen myöntää, että "siinä on tietysti erittäin suuria ongelmia".
"Tavoite pitää koko maa asuttuna on tietysti vähän suhteellinen käsite", hän arvelee. "Mutta se on erittäin hyvä lähtökohta, ja ajatus on pidettävä voimassa. Jos sanoisimme, ettei koko maata ole tarkoitus pitää asuttuna, se tarkoittaisi, että hylkäämme tietyt alueet vapaaehtoisesti."
Periferian tyhjeneminen siis jatkuu. "On rehellisesti sanottava, että sellaisiakin kyliä jo on, jotka on käytännössä menetetty. On vaikea nähdä, että niihin voisi enää palauttaa asutusta."
Manninen painottaa koulutusta, osaamistasoa, omaehtoisuutta ja alueiden omia vahvuuksia. Esimerkiksi Lapissa se tarkoittaa hänen mielestään luontoa ja 50:tä mielenkiintoista malmioaihetta, joiden hyödyntämisen mahdollisuudet pitäisi kohtuuajassa selvittää.
Lisäksi tarvitaan eri asteisten keskusten verkosto. Ministeri näkee verkostoajattelussa Pohjois-Suomen kehityksen turvan. "Yhteistyö, verkostoituminen ja omaehtoisuus - ne on ne kolme termiä", hän markkinoi.
"Kyllähän suomalaisissa tämmöinen yrittäjyysgeeni on. Se pitäisi vain tavallaan kaivaa sieltä uudelleen esille."
Ei millään tempuilla
"Millään tempuilla kuten esimerkiksi veronalennuksilla me emme pysty ´Kiina-ilmiöön´ vastaamaan. Tiettyä rakennemuutosta tapahtuu ja se on hyväksyttävä. On keksittävä keinot, miten sopeudumme ja millä tavalla voimme saada Suomeen uusia kasvualueita ja säilyttää sitä kautta asemamme", ministeri latelee.
"Hallitus on varautunut koko ajan ja laatii selvityksiä siitä, millä tavalla pärjäämme kansakuntana globalisaation kehityksessä."
Hän odottaa lähipäivinä raporttia teknologiarahoituksen jakautumisesta. Raportin tekijä, Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen tulee siinä esittämään koulutusjärjestelmien isoa rukkaamista, Manninen vihjaisee
Raportissa tullaan samalla korostamaan osaamis- ja aluekeskusten merkitystä. Pohjoiskalotissa toimii Oulu-johtoisena multipolis-verkosto, johon kuuluu eri alojen teknologiakeskuksia. Niitä on myös Ruotsissa, ja Norjakin on tullut mukaan.
"Tämäntyyppinen verkostoitumismalli antaa mahdollisuuksia", Manninen todistaa uskoaan. Siksi kuntaministeri hymyili.