"Vapaavaltion asema Espanjan yhteydessä, omat lait ja oma edustus Euroopan unionissa, veronkanto-oikeus, satamien ja lentokenttien hallinto, alueelliset kansanäänestykset..." Edellä esiteltyä listaa voisi jatkaa hyvin pitkään.
Baskien vapaavaltiosuunnitelmat ovat olleet espanjalaisten tiedossa jo syksystä 2003, mutta uusimman paukun itsehallintokeskusteluun räjäytti Katalonian aluehallitus, Generalitat, huhtikuun lopulla. Katalonian aluehallitus vaati veronkanto-oikeutta itselleen ja sen jälkeen Katalonia siirtäisi korkeintaan 50 prosenttia verotuloista Madridin keskushallituksen käyttöön.
José Luis Rodríguez Zapateron johtama Espanjan sosialistihallitus vastustaa periaatteessa Katalonian aluehallituksen suunnitelmia. Tilanteen tekee hyvin vaikeaksi se, että myös Kataloniaa johtaa sosialisti, Pasqual Maragall.
Muutamia päiviä katalaanien verotussuunnitelmien julkistamisen jälkeen muun muassa Extremaduran aluehallituksen johtaja ja myöskin sosialisti Juan Carlos Rodriguez Ibarra nimitti Maragallia typerykseksi. Tunnettu baskipoliitikko ja entinen sisäministeri, Kansanpuolueeseen (PP) kuuluva Jaime Mayor Oreja leimasi Zapateron hallituksen ohjelman "Espanjan tuhoamiseksi".
Itsehallintokeskustelu on Espanjassa käynyt kuumana jo useiden päivien ajan ja se on ollut ykkösuutinen maan tiedotusvälineissä.
Baskien ja katalaanien saadessa kaiken huomion osakseen pääsee helposti unohtumaan, että itsehallintolainsäädännön uudistaminen on käynnissä kuudella muulla alueella: Andalusiassa, Aragoniassa, Asturiasissa, Baleaareilla, Kanarialla, sekä Valenciassa. Sen lisäksi itsehallintokeskustelu alkaa todennäköisesti myös Galiciassa kesäkuun aluevaalien jälkeen.
Alueet eriarvoisissa
asemissa
Espanjan muotoutui 17 autonomisen alueen, sekä Ceutan ja Melillan autonomisten kaupunkien yhteisöksi maan demokratisoitumisprosessin myötä 1970-luvun lopulta lähtien. Nykyisen muotonsa autonomiajärjestelmä sai 1990-luvun kuluessa.
Kullakin autonomialla on oma parlamenttinsa. Toimeenpanovaltaa käyttää kunkin autonomisen alueen hallitus, kuten jo edellä mainittu Generalitat Kataloniassa tai Xunta Galiciassa. Vaikka Espanjan perustuslaissa ei sitä suoranaisesti todetakaan, on maa käytännössä ja kulloisenkin keskushallituksen vastusteluista huolimatta menossa yhä enemmän kohti liittovaltiotyyppistä järjestelmää.
Autonomiset alueet ovat myös eriarvoisessa asemassa. Baskimaata, Kataloniaa, Galiciaa ja Andalusiaa kutsutaan historiallisiksi alueiksi. Baskimaalla ja Navarralla on jo nyt veronkanto-oikeus ja myös Katalonia saa kantaa jo pienen osan verokakusta.
Espanjan pääministeri José Luis Rodríguez Zapatero suhtautuu myönteisesti eri alueiden itsehallinnon uudistamiseen. Zapatero kuitenkin korostaa, ettei alueellinen eriarvoisuus saa kasvaa.
Sosialistipääministeri katsoo myös, että veronkanto kuuluu keskushallitukselle. Siihen useat katalonialaispoliitikot ovat jo vastanneeet ihmettelevänsä Baskimaan ja Navarran onnea.
Suurimman oppositiopuolueen, Kansanpuolueen puheenjohtajan Mariano Rajoyn mielestä "Zapatero on joutunut katalonialaisten vangiksi". Joka tapauksessa itsehallintokeskustelu ei kulje puoluerajojen mukaan, sillä esimerkiksi Kataloniassa Kansanpuolue on itsehallintouudistusten kannalla.
Sosialistien (PSOE) piirissä Extremaduran johtajan Rodríguez Ibarran ohella muun muassa tunnettu sosialistipoliitikko ja entinen varapääministeri Alfonso Guerra on vaatinut "katon panemista itsehallintovaatimuksille".
Jo nyt Madridin keskushallitus hallinnoi vain 19 prosenttia Espanjan julkisista varoista, kun sosiaaliturvaa ja valtion verotusjärjestelmää ei oteta huomioon.
Vastaavasti Espanjan valtionhallinnossa työskenteli toukokuun alussa 542 353 ihmistä, kun eri autonomisten alueiden hallinto koostui jo 1 162 057 työntekijästä.