Onko peiton alla nyyhkimisestä mitään hyötyä, jos kukaan ei ole lohduttamassa? Itku rauhoittaa, kunhan siihen ei jää vellomaan.
Lapsi loukkaa jalkansa ja parkaisee itkuun. Itkulla lapsi ilmaisee paitsi kipuaan myös säikähdystä. Kuinka minun kävi?
Itku on ihmisen luonnollinen tapa reagoida hätään, vuorovaikutteisen teknologian professori ja psykologian tohtori Veikko Surakka Tampereen yliopistosta sanoo.
Samalla itku on viesti toisille. Itkullaan ihminen kertoo tarvitsensa apua, myötätuntoa ja lohdutusta.
– Ihmisten tarkkaavaisuus kääntyy herkästi sinne, missä joku itkee, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen, Surakka toteaa.
Itku on voimakas reaktio, joka nostaa sykettä, kiihdyttää hengitystä ja laukaisee kyynelehtimisen.
– Kun itku jatkuu, kehon parasympaattinen hermosto alkaa vähitellen ohjata kehoa takaisin kohti tasapainoa, Surakka sanoo.
Moni kokeekin, että ajatus on itkun jälkeen kirkastunut.
– Se liittyy ehkä juuri tuohon, että itku on tarkoitettu palauttamaan keho tunnekuohusta. Kun ei enää ole niin tunteen vallassa, ajatteleminenkin sujuu paremmin, traumapsykoterapeutti Soili Poijula toteaa.
Toinen tykkää itkeä yksin peiton alla tai vaikka metsässä suureen kiveen nojaten. Toinen kokee itkun helpottavana vain, jos rinnalla on myötätuntoinen ihminen.
Luonteeltaan sosiaalisilla ihmisillä toisen ihmisen läheisyys lohduttajana korostuu.
– Heille toisten seura ja hyväksyntä ovat muita tärkeämpiä, psykologi Heli Heiskanen sanoo.
Introverteille sen sijaan muiden lohdutuksella voi olla vähäisempi merkitys.
– Tässä näkyvät sekä synnynnäiset erot että tottumukset.
Heiskasen mukaan tunteita voi hyvin purkaa yksinkin.
– Silloin ei ole riippuvainen siitä, onko ymmärtäväinen terapeutti tai läheinen ihminen saatavilla. Toki vaikeissa asioissa on hyvä hakea myös toisten tukea.
Jos itkettää, kyyneleitä ei ole hyvä pidätellä loputtomiin, sillä itkun pidättäminen on kova stressi keholle ja mielelle. Jatkuvasta tunteiden patoamisesta voi olla seurauksena esimerkiksi lihasjännityksiä tai päänsärkyä.
– Salaaminen ja pidättely vievät paljon energiaa. Pidättäminen on lopulta paljon raskaampaa kuin se, että ilmaisee tunteen ja jatkaa sitten eteenpäin, Soili Poijula sanoo.
Ja niin nurinkurista kuin se onkin, kielteiset tunteensa toistuvasti vaientamalla jää ennen pitkää vaille myös myönteisiä tunteita.
– Mitä enemmän tunteita tukahdutetaan, sitä valjummaksi elämä kaiken kaikkiaan tulee, Heiskanen sanoo.
Itkuaan pidättävillä ihmisillä voi myös olla itkeviä suurempi vaara jäädä yksin.
– Itku herättää herkästi toisten myötätunnon ja auttamisenhalun. Jos ei koskaan itke, se saattaa vaikuttaa toisiin ihmisiin niin, etteivät myötätunto ja halu auttaa herääkään. Tällöin voi todennäköisemmin joutua selviytymään yksin, Poijula toteaa.
Stressaantuneena ja väsyneenä itku tahtoo olla herkemmässä kuin levänneenä ja tasapainoisena.
Usein itkun synnyttää uhka menettää jotakin tärkeää. Itku tulvahtaa, kun menetys uhkaa omaa terveyttä, läheistä ihmistä tai vaikka kotia. Myös muisto voi laukaista itkun.
– Itkuun liittyvät yleensä suuri avuttomuuden tunne ja tilanne, jossa ei ole paljonkaan tehtävissä, Surakka sanoo.
Joskus itkun taustalla on suuri suru, joka pysäyttää tai jopa lamauttaa. Surakan mukaan tälläkin on merkityksensä.
Pysäytyksen tehtävä on Surakan mielestä johdattaa ajattelemaan surua aiheuttanutta asiaa tarkemmin. Miksi itken? Miksi voin huonommin kuin normaalisti?
– Suru ei nimittäin useinkaan mene ohi, ennen kuin se on kielellisesti käsitelty ja toisen ihmisen kanssa jaettu. Pelkkä itkujen tirautteleminen ei tahdo ihmiselle riittää.
Poijulan mukaan ihminen joka kykenee suremaan, pysyy yleensä terveenä.
– Ihminen saa rauhassa surra jotakin, mitä on menettänyt. Vähitellen tilaa tulee jollekin uudelle.
Aina itkusta uupumisen tai masennuksen vuoksi ei ole tulla loppua.
– Silloin itku ei enää pura sisäistä jännitettä vaan paha olo jää vellomaan, Heiskanen sanoo.
Olo ei helpotu, vaan itku vain pahentaa oloa ja ahdistaa lisää.
Silloin voi Heiskasen mukaan rohkeasti hakea apua tai koettaa itse helpottaa olotilaansa.
– Voit tietoisesti koettaa ohjata itseäsi pois vellovasta olotilasta. Lähde vaikka kävelylle, kuuntele musiikkia tai ala tehdä jotakin, mistä pidät.
Toisille on luontevaa purskahtaa itkuun silloin, kun itkettää. Toisille itkeminen on paljon isompi juttu. Varsinkaan muiden nähden ei ole helppo itkeä, eivätkä samat asiat ylipäätään itketä kaikkia.
Eräässä kyselytutkimuksessa suurin osa haastatelluista kertoi kokevansa itkun helpottaneen oloa.
– Kolmasosa kuitenkin koki, ettei itkusta ollut erityistä hyötyä. Ja joka kymmenennen mielestä itkemisestä tuli vain pahempi olo, Veikko Surakka sanoo.
– En ole itsekään kova itkemään, vaikka joskus haluaisinkin.
Erot johtuvat myös hermostollisesta herkkyydestä, mutta usein itkun pidättäminen on kulttuurin ja kasvatuksen tulosta.
– Ihmiset ovat yksilöllisiä sekä tunteiden kokemisessa että siinä, miten itkemiseen suhtaudutaan. Toisten tunteet ovat luonnostaan tasaisemmat ja toisten voimakkaammat, Heli Heiskanen toteaa.
Soili Poijulanmukaan suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ohjattu estyneisyyteen.
– Edes sairaalassa, jossa vakavan sairauden tai kuoleman äärellä olisi luonnollista itkeä, itkulle ei ole tilaa eikä yksityisyyttä.
Joillekin itkuun purskahtaminen voi olla häpeällinen kokemus.
– Erityisesti miehille voi olla kova paikka, jos kontrolli pettää. Itku saatetaan kokea heikkouden merkkinä, Surakka sanoo.
– Kontrollin menettäminen voi myös säikäyttää. Mitä jos en enää saakaan itseäni hallintaan?
Murtumisen paikka on Surakan mukaan silti hyödyllinen, jos vaikea asia voidaan sen seurauksena nostaa keskusteluun