Itävallan presidentinvaaleissa painoi ehdokkaiden henkilökohtaisen suosion ohella kansalaisten kyllästyminen istuvaan hallitukseen. Niinpä voiton korjasi oppositiossa istuvia sosiaalidemokraatteja edustava parlamentin varapuhemies Heinz Fischer, 65. Hän kokosi äänistä 52,41 prosenttia. Vastaehdokas, konservatiivinen ulkoministeri Benita Ferrero-Waldner sai 47,49 prosentin kannatuksen.
Vasemmiston edellisestä presidenttikaudesta ehti Itävallassa kulua 18 vuotta. Oikeisto on ollut maassa viime vuosina suositumpi. Kuitenkin merkkejä konservatiivisen liittokanslerin Wolfgang Schüsselin johtaman hallituksen suosion hiipumisesta nähtiin jo viime kuun kaksissa aluevaalissa. Hallitus hävisi molemmat.
Istuva presidentti Thomas Klestil ei enää voinut asettua ehdolle. Itävallassa on Suomen tapaan kuusivuotiset presidenttikaudet ja kahden kauden katto. Uusi presidentti Fischer on koulutukseltaan lakimies. Puhemiehenä häntä on opittu arvostamaan yli puoluerajojen tasapuolisuudesta.
Ulkoministeri Ferrero-Waldneria ei auttanut edes hallituksen ulkopuolella olevan, mutta yhä vaikutusvaltaisena pidetyn kansallismielisen Jörg Haiderin tuki. Haider toi selvästi julki kannatuksensa konservatiivien ehdokkaalle. Ferrero-Waldner on Itävallan ensimmäinen naispuolinen ulkoministeri, mutta ensimmäistä naispresidenttiä hänestä ei ainakaan vielä tullut.
Myös Itävallan presidentinvaalin tulos osoitti, että ennakoinnit oikeiston voitosta kesäkuun EU-vaaleissa voivat osoittautua vääriksi. Vain muutamia viikkoja sitten vasemmisto voitti Espanjan parlamenttivaalit. Hieman aiemmin sama suuntaus näkyi Ranskan paikallisvaaleissa.
Konservatiivit ovat sentään korjanneet Euroopassa viime aikoina enemmän voittoja kuin tappioita. Esimerkiksi Saksassa sosiaalidemokraattinen hallitus on hävinnyt useita paikallisvaaleja. Siellä oikeisto on mielipidemittausten mukaan selvästi suositumpi.
Ennalta julistetut vaalitulokset ovat kuitenkin usein joutuneet häpeään. Oikeiston täytyy menestyäkseen tehdä ponnekasta vaalityötä eikä tyytyä odottamaan, että voitto putoaa syliin kuin kypsä hedelmä.
EU-parlamentin vaalituloksissa näkyy joka tapauksessa usein enemmän se, mitä kansalaiset ajattelevat kotimaan politiikasta kuin se, miten suhtaudutaan puolueiden toimintaan EU:ssa. Niin on myös vanhoissa EU-maissa, ja niin on Itävallan, Suomen ja Ruotsin tapaisissa nuorissa jäsenmaissa puhumattakaan valtioista, jotka liittyvät unioniin vappuna.
paakirjoitus@kaleva.fi