Itävallan hallitusta synnytettiin kolme kuukautta. Se ehti taivaltaa vaivalloisesti puolitoista vuotta, ennen kuin hallituskumppanit lähtivät tällä viikolla omille teilleen. Maassa on edessä uudet parlamenttivaalit, ja yhtä vaikeaa saattaa politiikan teko olla niiden jälkeenkin.
Itävallan poliittisella pattitilanteella on laajempaakin oirearvoa.
Serbiassa on juuri saatu syntymään uusi Eurooppa-mielinen hallitus. Entiset poliittiset kilpakumppanit suostuivat samaan kokoonpanoon, koska näkymä mahdollisesta EU-jäsenyydestä ymmärrettiin ylivoimaisen tärkeäksi maan tulevaisuudelle.
Itävallassa sen sijaan erimielisyys maan EU-politiikasta oli suurena syynä hallituksen hajoamiseen. Maan väestön suhtautuminen unioniin on heikentynyt nopeasti: itävaltalaisten asenteet ovat nyt Eurobarometer -tutkimuksessa kielteisimpiä koko EU:ssa. Eronnut sosialidemokraattinen liittokansleri Alfred Gusenbauer kosiskeli euroepäilijöitä vaatimalla kansanäänestyksiä unionin uusista sopimuksista.
Poliittista ilmapiiriä on heikentänyt myös kansalaisten tyytymättömyys kuluttajahintojen ja polttoaineiden hinnan nopeaan nousuun. Ne ovat ilmiöitä, jotka eivät millään tavalla kosketa vain Itävaltaa, mutta maan muutenkin huojunut hallitus joutui nyt maksamaan niistä hinnan.
Itävallan tilanne onkin eräänlainen varoitus muulle Euroopalle. Kansalaisten epämääräinen tyytymättömyys voi nopeasti johtaa poliittiseen kriisiin, jos hallituksen asema on muutenkin heikko.
Itävallassa ei kyse ollut parlamentaarisen enemmistön puutteesta. Sitä oli liiankin kanssa. Vuoden 2006 vaalien jäljiltä maan vanhat ja vastakkaiset pääpuolueet sosialidemokraatit ja kansanpuolue olivat jokseenkin yhtä suuret ja muodostivat haluttomasti yhteishallituksen, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Kumpikaan ei tahtonut liittoutua äärioikeistolaisen vapauspuolueen kanssa.
Uusien vaalien jälkeenkin asetelma saattaa olla aivan sama. Itävallan politiikkaa leimaa jonkinlainen krooninen umpikujaan juuttuminen. Vanhojen puolueiden väsymys taas antaa tilaa protestiliikkeille.
Saksaa johtaa samantapainen suuri koalitio. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ote on toistaiseksi pitänyt, mutta kaiken kaikkiaan ei liian laaja hallituspohja ole hyväksi. Luontainen oppositio jää silloin puuttumaan, ja Itävallassa ovat molemmat vanhat pääpuolueet nyt menettäneet otettaan entisestään.
paakirjoitus@kaleva.fi