jarmo.rantalainen@kaleva.fi
Ruotsin tuoreen porvarihallituksen ulkoministeri Carl Bildt vakuutti joulun alla, että Ruotsi ei ole tekemässä Nato-kysymyksessä minkäänlaista irtiottoa Suomesta. Naapurien Nato-kannat eroavat hänen mukaansa vain joissakin käytännön seikoissa.
Entä toinen perinteinen puolueeton, Itävalta, jossa palattiin taas kahden suuren hallituskoalitioon? Uusi liittokansleri ja puolustusministeri ovat sosiaalidemokraatteja, mutta ulkoministeriö pysyi konservatiiveilla.
Kysymyksen maan nykyisistä Nato-asenteista oikeuttaa sekin, että Wienissä on riidelty kauan ja hartaasti hävittäjätilauksesta. Kiista kävi kuumana hallitusneuvotteluiden kalkkiviivoille asti.
Ei hätää. Huolimatta ajoittaisesta Nato-keskustelusta mikään Itävallan puolueista ei elämöi jäsenyydellä. Eikä niin tehnyt myöskään juuri eronnut oikeistohallitus, joka oli kuitenkin periaatteessa Naton kannalla.
Itävallan liittyminen vaatisi perustuslain muutoksen sekä kansanäänestyksen, ja gallupien mukaan tulos olisi joka tapauksessa ei.
Liittoutuneet miehittivät maan toisen maailmansodan jälkeen. Kun se sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1955, puolueettomuus pakotettiin Neuvostoliiton tahdosta osaksi sen perustuslakia.
Se oli Itävallalle silloin karvas kalkki. Sittemmin puolueettomuudesta on tullut osa kansallista identiteettiä. Maassa puhutaankin yhä puolueettomuudesta eikä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta kuten Suomessa ja Ruotsissa. Itävallan kansallispäivä on samalla puolueettomuuslain päivä.
Kylmän sodan aikana maa oli osittain Varsovan liiton ympäröimä, ja neuvostojoukkojen pelättiin kävelevän kriisin tullessa rajan yli.
Geopolitiikka on muuttunut kuitenkin radikaalisti. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan romahduksen myötä Itävalta on tänään täysin Nato-maiden ympäröimä Sveitsiä ja Liechtensteinia lukuun ottamatta. Turvallisuuspolitiikka ei näytellyt - päinvastoin kuin Suomella - mitään roolia myöskään Itävallan liittyessä EU:hun.
Natoa pidetään samalla kustannuskysymyksenä. Sosiaalidemokraattien mielestä siihen liittyminen tulisi liian kalliiksi. Konservatiivien mielestä taas itsenäisen uskottavan puolustuksen rakentaminen on liian kallista.
Itävallalla on tiettyä rentoutta transatlanttisissa suhteissaan. Wienissä ei kohista jatkuvasti siitä, missä kunnossa suhteet USA:aan ovat tai milloin Valkoisen talon isäntä kävi viimeksi vierailulla. Tosin George W. Bush oli kesällä Wienissä ja edellinen kansleri Wolfgang Schüssel tapasi tämän myös Washingtonissa.
Suhteiden katsotaan olevan hyvässä kunnossa siitä huolimatta, että Itävalta ei päässyt syksyllä niiden maiden listalle, joiden kanssa Yhdysvallat ehdotti laajennettua Nato-kumppanuutta. Suomi ja Ruotsi pääsivät, mutta Wienissä ei kiinnitetty asiaan hirveästi huomiota.
Isompi haloo nousi USA:n mahdollisista ylilennoista Irakiin sekä CIA:n vankilennoista. Bushia pidetään laajasti Itävallassakin yhtenä maailmanrauhan uhkaajista ja Irakin sotaan suhtaudutaan kriittisesti.
Geopolitiikka selittää maan hävittäjäkauppojakin. Tilaus koskee 18 Eurofighteriä, ja se tuskin enää peruuntuu.
80-luvulla hankitut käytetyt Drakenit ovat ikäloppuja ja ilmatilaa valvomaan on jopa lainattu koneita Sveitsiltä. Itävallan EU-puheenjohtajakauden aikana viime vuoden alkupuoliskolla Nato auttoi ilmavalvonnassa.