Itävalta valitsi parlamentin enneaikaisilla vaaleilla. Tarkoitus oli laukaista syksyn 2006 vaalien tuoma pattitilanne. Tulos oli takalukko.
Kahden suuren tasavahvan puolueen, sosiaalidemokraattien ja Kansanpuolueen, hallituskoalitio riiteli koko olemassaolonsa ajan. Mikään ei sujunut. Kansa kyllästyi riitelyyn. Lisäksi demarit ajautuivat sisäiseen kriisiin.
Kansanpuolue yritti ratkaista tilanteen hajottamalla hallituksen. Hajottaja yleensä häviää, ja niin kävi nytkin. Puolue putosi historiansa surkeimpaan tulokseen. Kannatus oli ennen vaaleja viisi prosenttia demarien edellä, vaaleissa lähes saman verran jäljessä.
Alfred Gusenbauer on epäsuosittu liittokansleri. Niin demarien uusi kärkihahmo, jokseenkin kokematon Werner Faymann tahtoi, ettei "Gusi" osallistu vaalitaisteluun. Hänet lähetettiin virkamatkalle ja lomalle. Koko kansleribonus jätettiin käyttämättä. Nyt pohditaan, jos se olikin virhe.
Demarit selvisivät suurimmaksi puolueeksi, mutta tulos on katastrofaalinen, alle 30 prosenttia.
Haiderin puolue
yllätysvoittaja
Jos molempien äärioikeistolaisten Vapauspuolueiden vaalitulos lasketaan yhteen, ne saivat suunnilleen saman tuloksen kuin demarit, paikkoja vain kaksi vähemmän. Tosin ne ovat syvästi riitaantuneet, mutta menestys tuo tietyn yhdistymisen paineen.
Vanhan, Heinz-Christian Strachen johtaman Vapauspuolueen menestys ei ollut yllätys. Mielipidetutkimukset onnistuivat ennusteessaan. Strache sai 18 prosenttia, mikä on yli kolmanneksen enemmän kuin viimeksi.
Yllätys oli vanhan pahan pojan Jörg Haiderin "uuden" Vapauspuolueen menestys. Viime maaliskuussa se julistettiin kuolleeksi, koska se jäi alle prosentin Ala-Itävallan tärkeissä osavaltiovaaleissa. Näihin vaaleihin Haider tarttui itse ohjaksiin. Karisma ei ole kadonnut: Tulos oli paikkalukuna kolminkertainen vuoteen 2006 verrattuna, seitsemän sijasta puolue saa 21 edustajaa.
Hallitusvastuu
söi kannatuksen
Kahden suuren riitely on yksi oikeistopopulistien menestyksen salaisuus. Itävallan demokratiaa on vuosikymmenet nakertanut iänikuinen kahden valtapuolueen koalitio, jossa kaikki jaettiin suhteessa ja oppositio oli pelkkä muodollinen reunailmiö. Se oli Vapauspuolueen menestyksen avain. Ihmiset halusivat vaihtoehtoa.
Ex-liittokansleri Wolfgang Schüssel nujersi Vapauspuolueen suomalaista menetelmää käyttäen: hallitusvastuussa populistinen puolue menettää pohjansa. Vapauspuolue romahti ja hajosi. Sitten tuli uusi suuri koalitio 2006 ja nyt oikeistopopulistit ovat palanneet ehompana kuin koskaan. Ilman oikeaa laitaa ei suju mikään.
Maahanmuuttajat
salainen vaaliase
Vapauspuolue on protestipuolue. Se hyötyi kansan kyllästymisestä, ei pelkästään ääninä, vaan myös vaaliuurnilta poisjäämisenä. Moni protestoi pysymällä kotona. Äänestysprosentti 70 on Itävallan oloihin alhainen.
Vapauspuolueet kilpailevat osin demarien kanssa samoista äänestäjistä. Mutta heillä on myös tukiryhmä, josta ei julkisesti vahingossakaan puhuta, ettei se aiheuttaisi sisäistä jännitystä: maahanmuuttajat. Itävallassa asuu 1,3-1,4 miljoonaa muualta muuttanutta maan kansalaista.
Ei ole sattuma, että Strache kalastelee näillä vesillä. Maahanmuuttajat pelkäävät uusien tulokkaiden nakertavan heidän asemansa. Heille maahanmuuton kiristäminen on mannaa.
Vaalitulos tarjoaa ainoaksi enemmistöhallitukseksi juuri saman Kansanpuolueen ja demarien koalition, joka juuri hajosi yhteistyökyvyttömyytensä takia. Karvaan tappion jälkeen Kansanpuolue tuskin on halukas.
Porvarihallitusta
ei synny
Vihreät kuuluvat häviäjiin. Enemmistöä demarien tai kansanpuolueen kanssa ei synny. Koalition Strachen ja Haiderin kanssa demarit ovat sulkeneet pois. Mahdollista on heidän tukemansa vähemmistöhallitus. Mutta siihen tarvitaan hyppäys varjon yli.
Parlamentissa on porvarillinen enemmistö, Kansanpuolue ja Vapauspuolueet. Mutta koalitio ei ole mahdollinen niin kauan kuin Wilhelm Molterer johtaa Kansanpuoluetta. Hän ei suostu yhteistyöhön EU-vastaisen puolueen kanssa.