Wien Itävallan runsaat kuusi miljoonaa äänioikeutettua valitsee tänään presidentin. Ehdokkaina ovat ulkoministeri Benita Ferrero-Waldner, 55, konservatiivisesta kansanpuolueesta ja parlamentin 2. puhemies Heinz Fischer, 65, oppositiossa istuvista demareista.
Mielipidetiedusteluissa Fischer on ollut johdossa, mutta Ferrero-Waldner on kuronut välimatkaa kiinni. Ainoa televisioväittely kymmenen päivää ennen vaaleja päättyi ratkaisemattomaan ja synnytti ehdokkaiden hurjan loppukirin. Fischerin etumatka on kutistunut alle mielipidetutkimusten virhemarginaalin. Kun ottaa huomioon, etteivät Itävallassa yllätykset ole harvinaisia, voi sunnuntain tulosta pitää avoimena.
Ferrero-Waldner ei ole ensimmäinen nainen pyrkimässä presidentiksi, mutta hän on ensimmäinen, jolla on realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Se vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen. Parikymmentä prosenttia demarinaisista on ilmoittanut äänestävänsä naista. Toisaalta kansanpuolueen vanhoilla parroilla on vaikeuksia piirtää rasti naisen kohdalle, heitä tulee lipsumaan. Naisia on äänioikeutetuissa 300 000 enemmän kuin miehiä.
Vihreät ovat perinteisesti varsin naisvaltainen puolue, mutta ideologisesti kaukana konservatiiveista. Vaikkei virallista vaalisuositusta ole, vihreät ovat Fischerin leirissä, samoin kaikki kolme aikaisempaa naispuolista presidenttiehdokasta, vaikka edustavat kolmea eri puoluetta.
Vihille vähän
ennen vaaleja
Myöskään koalitiokumppani, Jörg Haiderin vapauspuolue, ei ole antanut vaalisuositusta, mutta useimmat johtohenkilöt ovat ilmoittanut sympatiansa Ferrero-Waldnerille ja puolueen eturivin naiset ovat perustaneet häntä tukevan komitean. Vastakkain tässä henkilövaalissa ovat siis hallitus ja oppositio.
Lakinainen Benita Ferrero-Waldner syntyi Salzburgissa sotainvalidin tyttärenä. Hän aloitti uransa talouselämän palveluksessa vientijohtajana suuressa saksalaisessa yrityksessä. Diplomaatin uralle Ferrero-Waldner siirtyi vuonna 1984. Hänen viimeisin tehtävänsä oli YK:n protokollapäällikkö New Yorkissa.
Poliitikon uransa Ferrero-Waldner aloitti vuonna 1995 ulkoministeriön valtiosihteerinä. Vuodesta 2000 hän on ollut ulkoministeri. Hänen suurimmat voittonsa ovat olleet väsymätön toiminta EU:n Itävalta-pakotteiden aikaan, jolloin hän nousi melkein kansallissankariksi. Myös Etyj-puheenjohtajuus toi sulkia hattuun. Hänen pahimpana heikkoutenaan pidetään sisäpoliittisen kokemuksen puutetta.
Uskollinen
puoluesotilas
Ystävällisestä ikihymystään kuuluisa Ferrero-Waldner ei ole erityisen kansanomainen. Joulun alla hän hiipi vihityttämään itsensä myös kirkollisesti miehensä, espanjalaisen kirjallisuusprofessori Francisco Ferrero-Campoksen kanssa. Tämän teki mahdolliseksi ensimmäisen avioliiton mitätöinti Vatikaanissa ja tuo varmasti konservatiivien ääniä.
Lakitieteen professori Heinz Fischer kuuluu Itävallan kokeneimpiin poliitikkoihin. Hän kirjaimellisesti syntyi demariksi. Isä istui 1950-luvulla muutaman vuoden hallituksessakin. Fischer on työskennellyt parlamentissa yli neljä vuosikymmentä. Hän aloitti poliittisen uransa vuonna 1963 demarien parlamenttiryhmän sihteerinä, vuodesta 1971 hän on parlamentin jäsen.
Fischerin uralla on pitkäaikainen demarien parlamenttiryhmän puheenjohtajuus, kolme vuotta tiedeministerinä ja 12 vuotta ensimmäisenä puhemiehenä.
Koska demarit menettivät suurimman puolueen asemansa, Fischer putosi vuonna 2002 toiseksi puhemieheksi. Hän on vuodesta 1979 demarien varapuheenjohtaja.
Demarien vasenta laitaa edustavaa Fischeriä pidetään uskollisena puoluesotilaana, jonka hyveisiin ei itsekritiikki kuulu. Puoluesidonnaisuuden lisäksi hänen heikkoutensa on ulkopoliittisen kokemuksen puute. Fischer ei ole kansanomainen eikä värikäskään.
Itsellisiä naisia häiritsee, että Fischerin Margit-puoliso on koko ikänsä ollut syrjäänvetäytyvä kotirouva.