Itävallan vuosikymmeniä vanha konsensusperiaate on murtunut eläkekiistaan. Maan tapahtumilla on yleiseurooppalaista merkitystä.
Itävallan poliittinen murros on pitkä ja kivulias. Ensin vanha ja vakiintunut puoluerakenne järkkyi oikeistopopulistisen Vapauspuolueen rakettimaisen nousun ja sitä seuranneen romahduksen myötä. Nyt maassa on nähty yleislakko, joka tosin oli ensi vaiheessaan vain päivän mittainen, mutta joka merkitsee näkyvää käännekohtaa maan poliittisessa elämässä.
Itävalta, jos mikä, on ollut työelämän konsensuksen valtakunta. Maassa ei ole ollut yhtä laajaa lakkoa puoleen vuosisataan. Työmarkkinajärjestöt ovat vuosikymmenten ajan tottuneet sopimaan asiat keskenään niin, että hallitus on lähinnä tyytynyt kirjaamaan niiden tekemät päätökset. Keskusammattiliitto ÖGB:ssä on 1,4 miljoonaa jäsentä kahdeksan miljoonan asukkaan maassa; se on suhteellisesti yksi Euroopan vahvimmista ammattiliitoista.
Tiistain lakossa, joka mahdollisesti saa myöhemmin jatkoa, ei kuitenkaan ollut kyse työelämän sopimusneuvotteluista. Kyseessä oli poliittinen lakko, joka suuntautui maan oikeistohallituksen suunnitelmia vastaan. Ammattiliitot ja hallítus ovat näin avoimesti sotajalalla, mikä Itävallan kaltaisessa maassa on hyvin poikkeuksellista.
Kiistan syynä ovat eläkkeet. Nyt maan tosiasiallinen eläkkeellesiirtymisikä on kansainvälisesti hyvin alhainen, naisilla 57 ja miehillä 59 vuotta. Konservatiivisen liittokansleri Wolfgang Schüsselin johtama hallitus haluaa nostaa tämän 65 vuoteen. Samalla eläkkeiden laskentaperustetta muutettaisiin niin, että huomioon otettaisiin koko työura eikä nykyiseen tapaan vain viimeiset 15 vuotta. Tämän on laskettu pienentävän eläkkeiden suuruutta ajan oloon 20-40 prosentilla.
Toisin sanoen eläkeikä nousisi ja eläkkeet laskisivat, ja molemmat muutokset olisivat tuntuvia. Tällaisen uudistuksen läpivieminen vaatii missä tahansa maassa huomattavia poliittisia taitoja, mutta Itävallassa näyttää siltä, ettei asiaa ole vakavissaan edes yritetty sopia. Schüssel on ajanut eläkepakettiaan läpi huolimatta siitä, että yhteiskuntarauhan järkkyminen on ilmeistä ja että hallituksessa mukana oleva Vapauspuolue saattaa asiassa hajota, jolloin koko hallituskin kenties kaatuisi.
Schüssel on tuominnut lakon sanoen, että lait säädetään parlamentissa eikä kaduilla. Yhteiskuntarauhan palautuminen ennalleen ei kuitenkaan ole pian näköpiirissä, niin tulehtuneita välit nyt ovat. Marraskuun parlamenttivaalien jälkeen hallituksen muodostaminen vei kolme kuukautta, ja uusi hallitus on siis saanut vastaansa jo yleislakon.
Näin on samalla saatu politisoiduksi ja kenties kokonaan karille uudistukset, jotka sinänsä näyttävät hyvin tarpeellisilta. Itävallassa on sama tilanne kuin monessa muussakin Euroopan maissa, Suomi mukaanlukien: väestö ikääntyy, sosiaalikulut kasvavat ja työelämässä pitäisi pystyä olemaan nykyistä pidempään. Itävallassa kuvio kärjistyy, kun suurin osa työikäisistä siirtyy varhaiseläkkeelle jo alle kuusikymppisinä. Samaan aikaan valtiontalous on vaikeuksissa ja rakenteellisia säästöjä pitäisi saada aikaan. Muuten budjettivaje ylittää EU:n antamat rajat.
Schüssel yrittää työntää uudistuksia väkipakolla läpi. Kun opposition poliittinen voima ei riitä niitä kaatamaan, avuksi on tullut ay-liike. Näin poliittinen ilmapiiri maassa vain kärjistyy, ja jos hallitus kaatuu, eläkeuudistuskin on mennyttä. Maan tilannetta voi pitää opetuksena yhteiskunnallisen konsensuksen hyödyistä, jos aikoo saada aikaan suuria työelämän muutoksia.