Venäjän talouden kymmenen lihavaa vuotta ovat auttamatta takana. Välttämätön rakenteiden uudistamien jäi tekemättä hyvinä aikoina, joten nyt edessä häämöttää pitkä epämääräisyyden aika.
Moskovaan oli määrä rakentaa maailmankuulun arkkitehdin Norman Fosterin suunnittelema luomus, yli 600 metriä korkea pilvenpiirtäjä, todellinen insinööritaidon ihme. Kesäkuussa ilmoitettiin vähin äänin, että suunnitelmat ovat muuttuneet. Mitään pilvenpiirtäjää ei tule, vaan paikalle rakennetaan parkkitalo.
Tämä lässähdys kuvaa symbolisella tasolla hyvin koko Venäjän talouden nykytilaa. Kymmenen vuotta jatkunut todella nopea kasvu toi tullessaan yltiöpäisen uskon saman jatkumiseen. Megaluokan projekteja ilmestyi suunnitelmiin vähän joka puolella. Sitä rajumpi oli törmääminen uuteen todellisuuteen.
Talvella, kun kaikki mittarit sojottivat lähes suoraan alaspäin, alettiin puhua jo Venäjän talouden romahduksesta. Sellaista ei nyt ole käsillä, ei ainakaan samassa mitassa kuin 1990-luvun lopussa. Mutta miinukselle on menty, eikä uutta käännettä parempaan hevin tapahdu.
Pulmien perussyynä on Venäjän talouden syvä kyvyttömyys rakenteellisen uudistumiseen, mikä taas on kytköksissä samaan ilmiöön poliittisissa rakenteissa.
Monta vuotta rahaa suorastaan satoi Venäjälle, kun energian ja muiden raaka-aineiden hinta oli taivaissa. Valtio sai itsensä sen myötä velattomaksi, rikkaat rikastuivat tietysti entisestään mutta keskiluokkakin alkoi pärjäillä. Koko yhteiskuntaa koskenut poikkeuksellinen talouskasvu toi poliittista vakautta ja hyväksyntää poliittiselle järjestelmälle, josta aidon demokratian piirteet oli karsittu yhä kauemmas.
Samalla valtion rooli taloudessa kasvoi, korruptio pysyi syvällä rakenteissa ja jopa lisääntyi, eikä maan talouden pohjan monipuolistaminen vieläkään onnistunut. Kuvaavaa kaikelle on, että kesäkuussa Venäjä itse laittoi pyrkimyksensä maailman kauppajärjestöön WTO:hon käytännössä jäihin. Maa siis haluaa pelata omilla pelisäännöillään piittaamatta siitä, että kädessä on enää huonoja kortteja.
Energian hinta luultavasti pysyy tasolla, joka riittää estämään Venäjän taloutta uppoamasta. Mutta paluuta lihaviin vuosiin ei hevin näy. Viime viikolla teollisuusmaiden järjestö OECD julkaisi Venäjän taloudesta raportin, jossa patistettiin perusteellisiin uudistuksiin. Voi pitää jokseenkin varmana, että OECD:n toiveita ei Moskovassa uuden talouspolitiikan ohjekirjana selailla.
Valtion rooli talouselämässä on erittäin vahva ja kasvava. Soppaan ovat kietoutuneet oligarkit, jotka nyttemmin on peloteltu pois politiikasta mutta joilla yhtä kaikki on poliittisia kytköksiä. Tällainen yhdistelmä ei tuota avointa ja ketterää, vaan raskaan ja sulkeutuneen talouden - jolla tuntuu nyt olevan vaikeuksia tehdä jopa välttämättömiä investointeja.
Venäjä ajaa pontevasti kaasuputkea Itämeren halki. Samaan aikaan silti maan kaasuntuotanto on laskussa, Gazprom vähentää investointeja ja tuleville kaasutoimituksille elintärkeän pohjoisen Shtokmanin kaasukentän varsinaiset työt tuntuvat aina vain antavan odottaa itseään.
Merkkejä talouskriisin tuomasta poliittisesta epävakaudesta ei juuri näy, mutta kulutusjuhlat ovat ohi ja työttömyys kasvaa. Talouden ja politiikan rakenteet on betonoitu nopean kasvun oloihin. Koska ne eivät pysty uudistamaan itseään vaikka pitäisi, se voi tietää pitkää pysähtyneisyyden ja epämääräisyyden aikaa.