Helsinki John ja Ljubica Ericksonin kokoama kirja Itärintama 1941-1945 valokuvina - Toisen maailmansodan suurin sotanäyttämö (Karisto) on ikävää selattavaa. Ei suinkaan siksi, että kuvat olisivat tylsiä tai ikävystyttäviä. Syy löytyy Saksan ja Neuvostoliiton yhteenoton massiivisuudesta ja karmeudesta. Homo sapiens sai elämänsä tilaisuuden valjastaa pimeä puolensa toimintaan.
Vielä vuonna 1939 kaikki näytti Saksan ja Neuvostoliiton kesken auvoiselta. Maat jakoivat Puolan suorastaan sulavassa sovussa, Samalla Saksa antoi Neuvostoliitolle luvan käydä muun muassa Suomen kimppuun.
Mutta parhaimpienkin ystävysten välit saattavat katketa. Ja niinhän siinä kävi, että jo kesällä 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliiton kimppuun.
- Tulkoot. Me olemme valmiina, uhosi Josef Stalin. Todellisuudessa Neuvostoliito oli kaikkea muuta kuin valmis.
"Rintama,
pääteasema"
Neuvostoliiton asevoimissa sodan aikana palvelleiden lukumäärä nousi 21 miljoonaan. Puna-armeijan tappiot olivat hirvittävät, mutta siviiliväestö se vasta kärsimään joutuikin. Saksalaisten miehittämillä alueilla murhattiin keskitysleireillä, ammuttiin tai kuoli nälkään ja yleiseen puutteeseen 16,5 miljoonaa neuvostoliittolaista.
Kokonaisuudessaan toinen maailmansota tappoi yhteensä 27-28 miljoonaa neuvostokansalaista. Sodan kuvista nämä kärsimykset hyppäävät silmille suorastaan pelottavan elävinä, vaikka kuvissa paljon ruumiita näkyykin. Ja tässä kirjassa kuvia on tarjolla kokonaista 250 sivun verran. Näkyy kuvissa onneksi ihan eläviäkin ihmisiä. Jotkut heistä jaksavat jopa hymyillä.
Sodan alussa, Saksan edetessä syvälle Neuvostoliiton alueelle, taisteluja käytiin myös kaupungeissa. Kaupunkien asukkaat yrittivät pakon edessä jatkaa tavalla tai toisella elämistään. Eräs kirjan kuvateksteistä on riipaiseva esimerkki tällaisesta tilanteesta:
- Raitiovaunu 9 matkalla etulinjaan. Matkan päässä rahastaja huusi: 'Kaikki pois. Olemme rintamalla. Pääteasema.'
"Leningradin
tapaus"
Valtavien koettelemusten keskeltä Adolf Hitlerin ykköskukistajaksi nousseen neuvostokansan kärsimykset eivät kuitenkaan päättyneet Saksan kaatumiseen.
Ongelmien jatkumisesta piti huolen maata rautaisella otteellaan edelleen hallinnut diktaattori Josef Stalin. Kirjan viimeisen kuvan kuvateksti kertoo omaa karua kieltään:
- Nikolai Voznesenski toivottaa kotiin palaavat sotilaat tervetulleiksi. Voznesenski oli yksi Neuvostoliiton sotateollisuuden pääarkkitehdeista, valtion puolustuskomitean jäsen ja vastuussa ase- ja ammustuotannosta. Vuonna 1949 hän joutui Stalinin epäsuosioon, todettiin osalliseksi 'Leningradin tapaukseen' ja ammuttiin.
