Suomi vahvistaa itärajan valvontaa. Se on tullut ajankohtaiseksi Venäjän arvaamattomuuden takia. Hybridioperaatiot voivat kuitenkin tapahtua myös aivan muualla kuin rajojen tuntumassa.
Krimin tapahtumat pari vuotta sitten havahduttivat Euroopan. Venäjä otti niemimaan haltuunsa käyttäen tunnustuksettomia sotilaita, jotka tosiasiassa olivat maan erikoisjoukkoja.
Noiden päivien kaiku tuntuu edelleen Suomessakin. Tänään lauantaina tulevat voimaan rikoslain ja aluehallintolain muutokset, jotka liittyvät tunnuksettomien sotilaallisten ryhmien torjuntaan.
Aluevalvontalaki on kuitenkin tähän asti tuntenut vain sotilasjoukot, jolla on jonkin maan tunnukset. Muuttuneen todellisuuden merkki on, että tämä ei enää riitä.
Käytännössä Suomi varautuu itänaapurinsa suunnalta tuleviin operaatioihin. Akuuttia uhkaa ei ole päällä, mutta varautuminen on viisautta.
Samaan varautumiseen kuuluu nyt se, että Suomi on alkanut vahvistaa itärajan valvontaa. Parhaillaan lausuntokierroksella on rajavartiolain muutos, jonka perusteella vahvistetaan rajavartijoiden toimivaltuuksia turvallisuuden ylläpitämisessä muun muassa rajanylityspaikoilla ja niiden läheisyydessä.
Oireellinen on myös rajavartiolaitoksen voimankäyttövälineisiin – arkisemmin sanottuna aseistukseen – liittyvä muutos, joka tuli voimaan heinäkuun alussa. Aseistukseen lisättiin konepistooli. Ennen muutosta siihen on kuulunut muun muassa pistooli ja kivääri.
Rajoilla ei nyt odotella tulevaa sormi konepistoolin liipaisimella. Muuttuneet uhat vaativat kuitenkin uudenlaista varustautumista.
Pitkän, 1340 kilometrin mittaisen itärajan valvontaan tulee myös uutta väkeä. Ruotuväki-lehden mukaan ensi vuonna aloitetaan yhteensä 240 uuden rajavartijan koulutus. Viime tammikuussa kurssin jo aloitti 62 henkilöä.
Koulutusta voi luonnehtia mittavaksi. Uutta väkeä koulutetaan paitsi itärajan tehtäviin myös EU-velvoitteiden hoitoon ja Helsinki-Vantaan kasvaneisiin tarpeisiin.
Samalla voi iloita siitä, että pitkän rajan varrelle syntyy uusia työpaikkoja – tai oikeastaan sinne palaavat ne työpaikat, jotka sieltä aiemmin säästösyistä leikattiin. Rajaturvallisuus ajaa nyt säästötarpeen yli.
Lakien muutokset liittyvät niin sanottuihin hybridiuhkiin. Hybridioperaatiot voivat esimerkiksi kohdistua talouteen, tietoverkkoihin tai ne voivat olla informaatio-operaatioita ja yleiseen mielipiteisiin vaikuttamista.
Loppuviikosta muutama Venäjän viestin kertoi outoja tarinoita suomalaisdiplomaatin osallisuudesta aseiden salakuljetukseen. Se saattoi suunniteltua Suomen mustamaalausta. Myönteisempi vaihtoehto on, että se oli huonoa journalismia.
Sen sijaan vuodenvaihteessa 2015 – 2016 Sallassa ja Raja-Joosepissa koetut tapahtumat näyttivät, miten Kreml voi halutessaan puristella Suomea. Pakolaisvirta loppui vasta Putinin määräyksellä, yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin.
Hybridiuhat ovat niin moninainen keinojen verkko, että niihin on äärimmäisen vaikea varautua. Se ei kuitenkaan poista tarvetta torjua niitä uhkia, jotka on tunnistettu. Siksi itärajan valvonnan vahvistaminenkin on tarpeellista.