Toukokuun 29. oli virallinen perustamispäivä presidentti Vladimir Putinin Euraasian talousunioni (ETU) -hankkeelle. Kolmen valtion tulliliitto muuntui Euraasian talousliitoksi, jolla Putinin Venäjä haastoi EU:n.
Euroopan unioni oli käytännössä vaiennut Putinin tulliliitosta. ETU oli vilahdellut suomalaisessa julkisuudessa ohi mennen kommentilla, ”ettei EU tunnusta Euraasian unionia kaltaisekseen instituutioksi”, tahi sitten vuonna 2010 käynnistetyn sennimisen tulliliiton yhteydessä.
Pietarin talousfoorumissa 23.5. presidentti Putin vahvisti kokeneensa myönteisen vasteen puutteen juuri niin kuin se oli EU:n nimissä puhuvien taholta toivottu koettavankin (HS 24.5.). Talousfoorumia oli edeltänyt Krimin miehitys ja alueen ”liittäminen” Venäjän federaatioon.
Ne ”pakottivat” EU:n ja Yhdysvallat vastatoimiin ykkös- ja kakkosvaiheen pakotteilla. Kolmas vaihe voidaan katsoa otetuiksi käyttöön 11.7., kun pakotteet ulotettiin Itä-Ukrainan separatistijohtajiin. He kokevat ne henkilökohtaisessa taloudenpidossaan.
Pietarin talousfoorumi oli ilmiselvästi alun perin suunniteltu lähtölaukaukseksi Euraasian unionille, mutta toisaalta EU:n assosiaatiosopimusseikkailut Ukrainan kanssa ja Venäjän käynnistämä todella taitava Krimin niemimaan kaappaus imaisivat markkinatalouden keinot voimalla peliin.
Pietarissa presidentti Putin ei kuvausten mukaan peitellyt pettymystään: talouden heikkeneminen oli kääntynyt syöksykierteeksi, ruplan arvosta suhteessa dollariin oli sulanut neljännes ja muu maailma oli aktivoitunut vähentämään riippuvuuttaan Venäjästä energiantoimittajana.
Ruplan nopea heikkeneminen toi esiin Euraasian unionin varhaishistorian. Unioni-ajatuksen isä, Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev pettyi ja huolestui.
Hän oli saanut idean jo vuonna 1994. Tarkoitus ei ollut koota uutta Neuvostoliittoa, vaan rauhanomaisesti kehittää IVY-maiden taloutta. Mutta nyt Venäjä otti armeijansa avuksi Krimillä. Kuinka samalta kohtalolta voisivat EAU:n jäsenvaltiot vastedes välttyä?
1990-luvun lopulla lännessä EU:n puitteissa luotu talous- ja rahaliitto toteutti ”rahaliiton”, mutta jätti talouspolitiikan jäsenvaltioille. Euraasian talousliiton puitteissa taas talousasioiden piti olla paperillakin ensi sijalla, IVY-maissa keskinäinen kaupankäynti kun on hallitsevassa asemassa. Mutta tapahtui muutakin, Venäjän ruplan arvon romahtaminen sen omista toimista johtuen pakotti IVY-maista muun muassa juuri Kazakstanin devalvoimaan valuuttansa. Tämä tapahtui maan presidentin tahdon vastaisesti.
Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa tulliliitossa mukana olleiden Kazakstanin, Venäjän ja Valko-Venäjän valtuuskunnat allekirjoittivat 29.5. Euraasian talousunionin perustamisasiakirjat. Muun muassa Armenia jättäytyi seuraavaan ryhmään.
Eri yhteyksissä on annettu ymmärtää, että ETU lähtee rakentumaan EU:ta kopioiden. Jos näin, niin sehän merkitsee kutakuinkin raskaan rakenteen luomista. Kuten edellä kerrotusta on käynyt ilmi, Kazakstan ja Valko-Venäjä vieroksuvat muun muassa kaavailuja yhteisestä puolustuksesta, yhteisvaluutasta, yhteisestä keskuspankista ja yhteisestä EU-mallin mukaisesta parlamentista.
Nykyiset ”diktaattorit” eivät yleisvallastaan ja oligarkit erityisvaikutusvallastaan hevillä luopune.
Vähin henkienmenetyksin läpiviety Krimin vallankaappaus, miehitys ja aluesiirto omaan territorioon eivät vielä takaa kokonaisuuden edes kohtuullista onnistumista.
Markkinatalous ”kirjoitti” karuin vedoin Euraasian talousunionille ”ohjeiston” muutamassa viikossa. Globaalia mielenkiintoa on sillä, kuinka Venäjän keskiluokka, noin 29 prosenttia ruokakunnista, lopulta reagoi ostovoimansa meneillään ja odotettavissa olevaan kaventumiseen. Vaikutus tuntuu jo kaksinumeroisissa prosenttiluvuissa ihmisten ja tavaroiden rajanylityksissä.
Suomi on mielestään tärkeä vertailukohta; tavaravienti Venäjälle on 2,6 ja tuontimme sieltä 5,2 prosenttia Suomen bkt:sta. Ratkaisevaa on fossiilisen energian tuonti, 73 prosenttia käyttämästämme fossiilisesta polttoaineesta tulee Venäjältä. Riippuvuutta on pienennettävä.
Suomen itäraja on osa Euraasian talousunionin länsirajaa. Kumpikin unioni korostaa arvokkuuttaan. Putin valitsi jalkapallosympatioissa häviäjien kortit – entäs nyt?
Kirjoittaja on emeritusprofessori ja tietokirjailija.
Kolumni