Tiukennetut rajavyöhykettä koskevat säännöt voivat olla iso este normaalille kanssakäymiselle itärajan pinnassa. Venäjän pitäisi toimia Suomen ja yleensä EU:n suunnalla toisin kuin muilla raja-alueillaan.
Tilanne kuulostaa jälleen jotenkin tutulta. Venäjällä on otettu käyttöön uusia säädöksiä, eikä kenelläkään tunnu olevan varmaa tietoa, kuinka niitä oikein sovelletaan ja mitä ne lopulta vaikuttavat - vai vaikuttavatko mitenkään.
Tällä kertaa kysymys on rajavyöhykkeestä, jonne pääsy on muuttumassa luvanvaraiseksi. Virallinen, ulkomaan kansalaisia koskeva menettelysääntö on tiukkaa luettavaa:
"Tulo rajavyöhykkeelle yksityisellä kutsulla tai ryhmäviisumilla edellyttää, että kutsuja viimeistään kuukautta ennen suunniteltua maahantuloa lähettää Venäjän FSB:n rajahallintoon kulkulupa- tai ryhmäkulkulupahakemuksen liittäen hakemukseen kolmena kappaleena luettelon maahan tulevista henkilöistä ja hankkii ulkomaan kansalaisten luetteloille Venäjän FSB:n tai alueellisen turvallisuuselimen hyväksynnän", säännössä lukee.
Tämä hyvin hankala menettely koskisi esimerkiksi sellaisia kaupunkeja kuin Svetogorsk, Sortavala, Kostamus, Alakurtti ja Nikkeli, ja rajavyöhykkeelle tulo olisi luvanvaraista myös Venäjän kansalaisille.
Suomen vastaisella rajalla tällaiset säännöt tai ainakin niiden tiukka soveltaminen saisi aikaan vain isoa hämminkiä ja paljon hankaluuksia, hyötyjä tuskin tulisi lainkaan.
Venäjä on mutkikkaan byrokratian luvattu maa; lisäksi se on valtava maa-alue ja sen rajat ovat pitkiä. Etenkin eteläisellä suunnalla rajat ovat vuotaneet pahan kerran, ja valvonnan painopistettä on aivan perustellusti siirretty muun muassa Suomen suunnalta etelään. Rajavyöhykettä koskevat uudet säännöt on laadittu Moskovassa koko federaation tilannetta silmällä pitäen. Uusia sääntöjä perustellaan järjestäytyneen rikollisuuden vastustamisella. Tätä perustetta voi sinällään pitää perusteltuna vuotavilla rajoilla. Suomen raja ei ole sellainen.
Nyt samaa byrokraattista kaavaa sovelletaan kaikkialle ottamatta huomioon, että Kazakstanin tai Georgian vastainen raja on aivan eri asia kuin Suomen raja. Vilppiä yrittäviä on täällä paljon vähemmän, ja heidän kulkuaan voi estää lievemminkin keinoin.
Paljon on kiinni sääntöjen soveltamisesta. Esimerkiksi Suomi-Venäjä -seuran Pohjois-Suomen edustajille oli lokakuussa kerrottu seminaarissa Kostamuksessa, että tosiasiassa uusia lupia ei aiota vaatia suomalaisilta. Riittää, jos paikkakunnat on mainittu viisumihakemuksessa ja maahantulokortissa.
Tiistaina kuitenkin Venäjän rajapalvelun edustajan julkisuudessa kertomat tiedot olivat kovin epämääräisiä. Jää myös tilaa mielivallalle, jos paikallinen käytäntö ja kirjatut säännöt ovat kovin erilaisia.
Asiasta olisi tarpeen keskustella EU:n ja Venäjän kesken. Venäjä tavoittelee EU:n kanssa viisumivapautta, ja on hyvä pohtia, onko lisääntyvä valvonta ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Suomen ja Venäjän rajan ylittävä liikenne tekee koko ajan uusia ennätyksiä. Melko iso osa tästä koostuu lyhyistä käynneistä rajan pinnassa. Turismin, talouden ja kaiken kehityksen perusedellytys on, että kulkeminen helpottuu. Nyt uhkaa käydä päinvastoin.
Asiaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu: Venäjän pohjoisilla rajoilla ei tarvita yhtä tiukkoja sääntöjä kuin etelässä. Paikalliset rajavaltuutetut tekevät, mitä Moskovasta käsketään, joten asiassa olisi vaikutettava nimenomaan valtio- ja unionitasolla.