Venäläisen metsänkorjuuyhtiö Belozerskij Lespromhozin pääjohtaja Nikolai Tihomirov on ilmiselvästi harmissaan.
Yhtiön hankkima upouusi telaketjuharvesteri seisoo toimettomana rikkoontuneen kaapeliletkun takia. Varaosa on vasta jossain matkalla kohti Belozerskin kaupungin laitamilla Luoteis-Venäjällä sijaitsevaa työmaata.
"Muutenhan tämä yhteistyö pelaa hyvin, mutta huollon toimivuudessa ja varaosien saannissa on puutteita", Tihomirov tuumaa koneen toimittaneen amerikkalaisyhtiö John Deere Forestryn Venäjän-toiminnoista vastaavalle suomalaiskaksikolle Hannu Hietikolle ja Erkki Enkolalle.
Hietikko ja Enkola kuuntelevat pitkäaikaisen asiakkaansa huolia ja toiveita tarkasti, ja lupaavat parannuksia.
"Vaikka meidän yhdeksän venäläisen palvelupisteen verkosto on kilpailijoihin nähden laaja, niin silti verkosto on vielä paljon suppeampi kuin esimerkiksi Suomessa. Mutta laajennamme koko ajan palveluverkostoa ja esimerkiksi maakuntiin on tarkoitus saada 2-3 uutta varaosavarastoa", sanoo Hietikko.
Teiden puute siirtää hakkuut talveen
Jokainen menetetty työtunti tietää tappiota, varsinkin kun pakkaskirkkaana maaliskuun talvipäivänä koneen pitäisi katkoa venäläishaapaa, -koivua ja -mäntyä niin paljon kuin mahdollista. Venäjällä metsäautoteitä on harvassa ja siksipä pakkasten kovettamat talvitiet ovat lähes ainoa mahdollisuus päästä korjuumetsien uumeniin.
"Kun Suomessa on tuhatta hehtaaria kohti neljä kilometriä metsäautoteitä, niin meillä täällä teitä on vain kilometri tai kaksi. Siksipä kaikista hakkuista 70 prosenttia on tehtävä talviaikaan", huomauttaa toisen korjuuyhtiön Sherepovets Lesin pääjohtaja Anatoli Pozdnjakov .
Pozdnjakov tuli vuonna 1929 perustetun yrityksen palvelukseen Neuvostoliiton aikana vuonna 1988. Sen jälkeen maa on vaihtanut nimeä ja moni muukin asia on pantu täysremonttiin, mutta valtio omistaa edelleen venäläismetsät ja hakkuuyhtiöt kaatavat puita pitkillä vuokrasopimuksilla.
"Kun aloitin vuonna 1988, niin me kaadoimme vuodessa puuta 870 000 kuutiota. Viime vuonna metsää kaatui liki 300 000 kuutiota vähemmän", Pozdnjakov kertoo.
Korjuumäärät
kasvavat vähitellen
Neuvostoliiton aikana annetuista rajoista ei välitetty, vaan metsiä ylihakattiin. Lisäksi työntekijämäärä oli lähes kaksinkertainen nykyiseen 1 300 työntekijään verrattuna.
Pozdnjakovin mukaan yhtiö kaataa nyt sen määrän, mitä sille luvissa myönnetään. Korjuumäärät ovat myös pikku hiljaa kasvussa. Sen sijaan työvoima vähenee "luonnollisen poistuman" kautta hiljalleen, ja länsimaiset monitoimikoneet hoitavat yhä suuremman siivun metsätyömaista.
"Seuraavan kolmen vuoden aikana meidän tavoitteena on hakata kaksi seitsemästä metsäalueesta skandinaavisella tavaralajimenetelmällä nykyisen kokopuuhakkuun sijaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraavan viiden vuoden aikana uusiin metsäkoneisiin on investoitava noin 10 miljoonaa euroa", sanoo Anatoli Pozdnjakov.
Miljoonien eurojen koneinvestoinnit ovat kova haaste venäläisille korjuuyhtiöille, joiden kannattavuus on erittäin tiukoilla muun muassa kallistuneen puun, polttoaineen ja sähköenergian hinnan takia.
Tehokkaisiin koneisiin tehtävät investoinnit ovat yksi keino kohentaa kannattavuutta.
John Deere, Komatsu, Ponsse ja muut metsäkoneyhtiöt ovatkin kovaa vauhtia laajentamassa Venäjän-toimintojaan ja kauppaavat asiakkaille koneita muun muassa leasing-sopimuksilla. Suuri maa kiinnostaa muun muassa siksi, että Venäjällä sijaitsee maailman suurin havupuureservi.
"Maan alhainen mekanisointiaste, vanhentunut korjuukalusto ja lisääntyvät investoinnit metsäteollisuuteen toimivat meilläkin Venäjän-liiketoiminnan vetureina", myöntää John Deere Forestry Groupin Euroopan ja Venäjän toiminnoista vastaava toimitusjohtaja Timo Kyttälä.