Itämeren syvänteiden happitilannetta voitaisiin periaatteessa parantaa pumppaamalla niihin hapekasta pintavettä. Asiantuntijan mukaan on kuitenkin epäselvää, kuinka hapetus onnistuisi käytännössä ja mistä siihen tarvittava energia saataisiin.
Hapetusidea on nostettu esiin silloin tällöin, torstaina sen toivat julkisuuteen Pöyry-yhtiöissä työskentelevät Juhani Anhava ja Matti Iikkanen. Anhava ja Iikkanen arvioivat Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa, että Suomenlahden hapettomien syvänteiden tilaa voitaisiin parantaa pumppaamalla sähköpumpuilla hapekasta pintavettä syvänteisiin.
Anhavan ja Iikkasen mukaan Suomenlahden rannikon hapettomista syvänteistä saataisiin hapellisiksi noin puolet suhteellisen pienellä rahalla, noin 2,5--3 miljoonalla eurolla.
Suomenlahden hapetus ei riittäisi
Merentutkimuslaitoksen merikemian professori Matti Perttilä toteaa, että Anhava ja Iikkanen ovat oikeassa siinä, että syvänteiden happikato voitaisiin luultavasti parantaa tekohengityksellä. Hän ei kuitenkaan jaa Pöyryn miesten luottamusta käytännön toimiin.
Perttilän mukaan osaa syvänteistä tai edes koko Suomenlahtea ei kannattaisi hapettaa erikseen, vaan tekohengitystä olisi annettava koko Itämerelle.
-- Itämeren tilanne vaikuttaa Suomenlahteen. Se, että pelkästään Suomenlahtea hapetetaan, ei oikeastaan riitä.
Suomenlahti on niin matala, että Itämereltä aika ajoin Suomenlahden syvänteisiin virtaava suolainen vesi voi muuttaa happitilannetta nopeasti. Jos Itämerestä Suomenlahteen vyörähtävä suolainen vesi sattuu olemaan hapetonta, pelkästään Suomenlahdessa tehty hapetustyö voi valua hukkaan muutamassa kuukaudessa.
Perttilän mielestä koko Itämerta koskeva hapettaminen olisi "aika valtava asia" eikä urakka onnistuisi pelkästään Suomen voimin. Lisäksi Perttilä pohtii, mistä saataisiin energia pyörittämään pumppuja, joiden pitäisi siirtää vettä satoja kuutiokilometrejä vuodessa. Jos käytännön ongelmat voidaan ratkaista, hapettaminen on Perttilän mielestä kokeilemisen arvoinen idea.
Hän kuitenkin muistuttaa, että ainoa kestävä tapa on vähentää Itämereen kohdistuvaa ulkoista kuormitusta eli asutuskeskusten ja viljelyn jätevesiä.