Helsingissä oli viime viikolla koolla hyvin tummapukupitoinen, jonkin verran tyylikkäillä jakkuasuilla höystetty seurakunta, sellainen jota tavataan kutsua "arvovaltaiseksi osanottajajoukoksi". Keski-ikäistä ja samanoloista koostumusta selitti myös se, että tilaisuuden osanottomaksu oli tuhannen euron haarukassa, paitsi toki satunnaisilta mediaihmisiltä, jotka tavan mukaan pääsevät useimpiin paikkoihin ilmaiseksi. Paljon oli väkeä, noin 500 ihmistä kaikkiaan.
Kyseessä oli Baltic Development Forum, Itämeren kehittämisfoorumi, ja puhujiksi oli saatu yksi presidentti, pari pääministeriä, jokunen muu ministeri, yksi komissaari ja painavanpuoleinen valikoima muuta väkeä. Kuten seminaareissa yleensä, osa horisi niitä näitä, osa puhui asiaa, kaikki kuuntelivat vakavina.
Itämeri näyttäytyy tässä yhteydessä yhtenä alueena, jossa rajoilla ei niin ole väliä. Julkistettiin ammattitaidolla tehty raportti Itämeren alueen talouden tilasta, perustettiin uutta työryhmää kehittelemään koko alueen "brändäystä". Venäjältä etenkin Pietarin alue esiintyi osana samaa porukkaa.
Tällaista foorumia voi pitää yhdenlaisena ajan kuvana. Kyseessä on Tanskan entisen ulkoministerin Uffe Elleman-Jenssenin uusi ura; hän on ollut koko idean isä ja sen kehittäjä. Sponsoreita ja tukijoita on kertynyt, eikä vaikutusvallastakaan näy pulaa olevan. Itämeressä on vetoa.
Itämeren alueella on näinä aikoina monenlaista liikettä, ja sitä on myös tällaisten verkostojen ulkopuolella.
Kuukausi sitten Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunta hyväksyi raportin EU:n Itämeristrategiasta. Siinä toivotaan omaa EU:n budjettilinjaa alueelle eli nimenomaan Itämerelle kohdistettua rahaa vähän Välimeren saamien miljardien tapaan ja siinä puhutaan Itämerestä pohjoisen ulottuvuuden kulmakivenä.
Ajatus kulkee siihen tapaan että kun pohjoinen ulottuvuus koskee EU:n ulkosuhteita eli etenkin tässä tapauksessa Venäjää, Itämeren alueella EU-maat voisivat silloin sisämarkkinoiden hengessä puuhata keskenään vaikka mitä. Etenkin kokoomuksen europarlamentaarikot ovat tässä olleet aktiivisia, ja Helsingin foorumissa Alexander Stubb esiintyi asiassa jonkinlaisena matkasaarnaajan ja stand-up -koomikon yhdistelmänä.
Runsaan kahden viikon kuluttua Helsingissä
EU:n ja Venäjän huippukokouksen yhteydessä hyväksytään pohjoisen ulottuvuuden uudet suuntaviivat eli lyhyt poliittinen julistus ja "kehysdokumentti", kuten sana kuuluu. Siinä on määrä laajemmin kertoa, mitä pohjoinen ulottuvuus jatkossa pitää sisällään. Itämeri on siinä esillä kuten ovat Luoteis-Venäjä, Barentsin alue ja arktinen aluekin. Mikään näissä dokumenteissa ei estä, etteivätkö Itämeren EU-maat voisi keskenään puuhata mitä tahtovat niin paljon kuin tahtovat, pikemminkin siihen suuntaan kannustetaan.
Suomenkin ulkoministeriössä nähdään alueellinen Itämeren EU-maiden yhteistyö entistä myönteisemmässä valossa. Kun takavuosina korostettiin Suomen EU-politiikassa komission roolia ja yhteisöllisyyttä, nyt kelpaavat alueellisetkin ratkaisut.
Talouden ja politiikan kehitys näyttäisi väkisin vievän siihen suuntaan, että Itämeren alueen rooli kasvaa. Seuraavaksi pitäisi sitten määritellä, mitä oikein on Itämeren alue.
Pohjanlahti on maantieteellisesti ainakin kolmannes Itämerestä. Helsingissä pidetyssä foorumissa ei silmiin osunut kertakaikkiaan yhtään mitään, mikä olisi viitannut Itämeren jatkuvan Turusta pohjoiseen. Sana "Itämeri" tuntuu automaattisesti viittaavan akseliin, jonka ääripäinä ovat Hampuri ja Pietari.
Toki tällä akselilla on valtaosa valtioista, isoista kaupungeista ja liikenteestä. Painopisteen pysyminen Itämeren eteläosissa on aivan ymmärrettävää. Mutta olisi tässä touhussa Perämeren kaarellakin sanansa sanottavana, jos vain olisi joku, joka sen sanoisi.
On olemassa tasan yksi alue, jossa kaikki syntymässä olevan uuden Pohjois-Euroopan alueelliset kuviot - Itämeri, Barents, arktinen, pohjoinen ulottuvuus - leikkaavat toisiaan. Se on juuri tämä Perämeren kaari. Alueella olisi selvästi nykyistä isompi rooli otettavana, semminkin kun sen keskipisteessä eli Tornio-Haaparanta -seudulla tapahtuu eurooppalaisittainkin merkittäviä asioita kahden maan rajattomalla rajalla.
Perämeren kaaren alue on yksi uuden Pohjois-Euroopan solmukohtia, mutta se ei kunnolla näyttäydy sellaisena, eikä tunnu oikein näkevän mahdollisuuksiaan. Oulu, Luulaja, Tornio-Haaparanta, Kemi, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi, Norrbotten ynnä muut puuhaavat pitkälti kukin omiaan. Laajempi voimien yhdistäminen on jäänyt paperille, jos edes sinnekään.
Ehkä uusi Ikea tuo muutoksen siihen, että alue vihdoin näkisi itsensä aidosti kokonaisuutena? Voi tietysti kysyä, mitä käytännön hyötyä siitä on - mutta yleensä on parempi olla näkyvä ja asioiden keskipisteessä kuin näkymätön ja syrjässä kaikesta.