On taas aika vuodesta, jolloin vuoden 2019 kalastuskiintiöistä väännetään kättä. Näyttelijä ja kala-aktiivi Jasper Pääkkösen blogikirjoitus ”Keskustan Kepulikonstit Kalastuspolitiikassa – eli kalojen KKK” herätti laajaa keskustelua ja sai keskustan varpailleen.
Kiistan keskiössä on Luxemburgissa käytävä maatalous- ja kalastusneuvoston kokous, jossa päätetään tulevat kalastuskiintiöt. EU:n komissio esitti lohen kalastuskiintiöksi 105 000 lohta, joka olisi 15 prosenttia enemmän kuin kuluvana vuotena. Kansainvälinen merentutkimusneuvoston tieteellinen näkemys enimmäiskiintiöksi on 63 300 lohta.
Ministerin erityisavustaja Säkkinen linjasi omassa vastineessaan Pääkköselle, että Suomen näkemys kestävään tasoon on ICES:n näkemys, eli 63 300 lohta. Tätä kannattaa myös suurin osa lohen puolustajista – myös Pääkkösen näkemys. Miksi sitten riidellään? Varsinkin kun kaikilla tuntuu olevan sama tavoite.
Syyt ovat löydettävissä neuvottelutuloksesta. Kokouksessa päädyttiin 91 132 lohen kiintiöön (Itämeren pääallas ja Pohjanlahti). Pääkkönen veikkasi kirjoituksessaan tulevan lohikiintiön kolmen lohen tarkkuudella. Toisin sanoen kiintiö on 44 prosenttia yli tieteellisen neuvon ja vuoden 2019 aikana tullaan lohikantoja ryöstökalastamaan. Elpymisen merkkejä osoittanut lohikanta joutuu jälleen kerran ahdinkoon.
Ministeriön näkemystä julkisuudessa puolustanut Säkkinen on useassa mediassa painottanut Suomen pyrkivän 63 300 kiintiöön, mutta ministeriön omasta muistiosta 4.6.2018, löytyy linjaus ”Suomi voi, mikäli se on edellytys hyväksyttävän kokonaisratkaisun saavuttamiselle, hyväksyä TAC:n pitämisen nykytasollaan.” Toisin sanoen Suomi tyytyy 91 132 lohen kiintiöön. Vajaan 30 000 lohen ristiriita.
Ministeriössä painotettiin, että salakalastukseen tullaan puuttumaan. Ja erityisesti puolalaisten tapaan ilmoittaa saadut lohet taimenena. Tämä on toki edistysaskel, mutta ei takaa mitään. Samat puolalaiset viranomaiset valvovat tätä väärin merkattujen kalojen pyyntiä, jotka ovat epäonnistuneet tehtävässään vuosikaudet. Todelliset tulokset nähdään kahden vuoden kuluttua.
Päätöksissä, muistioissa ja ministeriön puheissa on selvä ristiriita. Toisaalla painotetaan tieteellistä näkökulmaa, mutta teot eivät tue tätä linjaa. On toki ymmärrettävää, ettei Suomi päätä kiintiöstä yksin, vaan mukana on valtioita, jotka haluaisivat kasvattaa kiintiötä entisestään. Mutta miksi Suomi ei toimi kansallisesti ja leikkaa omasta kiintiöstään 44 prosentin osuutta vastaamaan heidän omaa linjausta? Miksi Suomi aikaisti meripyyntiä kuluvana vuonna, vaikka sen on todettu vaikuttavan erityisesti suurten emokalojen pääsyyn kutujokiin?
Olen seurannut lohikeskusteluita yli vuosikymmenen. Yleensä keskustan johtama maa- ja metsätalousministeriö toistaa samaa mantraa kestävien lohikantojen puolustajana, mutta siitä huolimatta lohta pyydetään yli sietokyvyn. Ministeriön on aika ryhtyä noudattamaan julkisuuteen antamaansa linjaa lohen puolestapuhujana ja ryhtyä sanoista tekoihin.
Jussi Rundgren
lohen puolestapuhuja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.