Iltarusko väsyy hehkumaan ja taivaan sini synkkenee mustaksi. Trukit vetävät valaistulle laiturille lavetteja, joissa on neljä teräsrullaa. Nosturi poimii niitä pihteihinsä yksitellen kuin marjoja ja nostaa laivan ruumaan. Terästä suoltava tehdas hönkii taivaalle höyryjuovia. Tehdas on niin suuri, ettei se mahdu yhteen silmäykseen.
On lähes puoliyö. Lastaajien tunnit vierähtävät ylitöiksi, kun vuorokausi vaihtuu. Lastauksen loppu ja laivan lähtö saattavatkin siirtyä aamuun. Maissa kuitenkin otetaan loppukiri ja konepäällikkö jysäyttää kipparin käskystä Wärtsilän dieselin käyntiin viisi minuuttia ennen puoltayötä.
Kymmenen minuuttia myöhemmin ms Lauran köydet ovat irti. 4 775 tonnia Outokummun torniolaista jaloterästä lähtee Röyttän satamasta yli 2 700 kilometrin merimatkalle Hollannin Terneuzeniin. Siellä se leikataan Outokummun tytäryhtiössä asiakkaiden toiveiden mukaisesti ja lähetetään eri puolille Eurooppaa ja myös kaukoitään.
Viikoittain Torniosta lähtee tälle matkalle kaksi kotimaisen Langh Ship -varustamon alusta. Paluulastina ne tuovat Rotterdamista romua Tornion tehtaan raaka-aineeksi.
Lauran ruumassa terästä on keloina 4 368 tonnia ja 407 tonnia levyinä konteissa laivan kannella. Ensimmäinen perämies Ilkka Tuukkanen olisi mielinyt kontteja enemmänkin, jotta Lauran keinumista voitaisiin vielä vähentää.
Aluksen päällikkö Mikko Aulanko kävi Röyttässä ensimmäisen kerran 1996. Hän oli merimiehenä tuore, puolimatruusi, ja satama pieni. "Nyt tässä on helppo manöveerata", hän kiittelee ja kääntää keulan kohti etelää. Jäätä on vielä sen verran, että jonkinmoinen ränni on olemassa. Yöuniltaan herätetyt lokit järjestävät lentomielenosoituksen, mutta kyllästyvät pian.
Taloudellinen ajo kannattaa merelläkin
Reitti ja suunnitelmat ovat tuttuja. Automaattiohjaus hoitaa suorat ajolinjat. Mutkat sekä tuulen ja merivirtojen aiheuttamat poikkeamat oikaistaan käsiohjauksella, painonappeja näppäillen kuin konttorissa ikään. Kun jäät loppuvat, valot sammutetaan ja Laura puskee pimeässä. Sen silminä ovat tutka ja muut apulaitteet. Niiden näytöt kiiluvat muuten valottomalla komentosillalla.
Aikataulu ei ole kireä ja Aulanko komentaa Lauran taloudelliseen matkavauhtiin. Se tarkoittaa rivakkaa pyöräilyvauhtia, 15 solmun nopeutta eli vajaata 28 kilometriä tunnissa. Kun nopeus pudotetaan 16,5 solmusta 14,5 solmuun, polttoainelasku pienenee 8 630 eurolla, kun vähärikkisen polttoainetonnin hinta on 380 euroa. Silti maksettavaa riittää 23 300 euroa.
Komentosilta, brygga, jää toisen perämiehen Ilari Laaksosen hallintaan. Hän on ollut Lauralla viisi vuotta. Alunperin hän hommasi ravintolakokin paperit, mutta ei ollut päivääkään niissä töissä. Kippari laskeutuu yöpuulle hyttiinsä kantta alemmaksi. Jossain vielä alempana koisaavat loput yhdeksänhenkisestä vakimiehistöstä ja kaksi oppilasta merenkulkuoppilaitoksesta.
Yksi miehistöstä on nainen, ikänsä meriä seilannut kokki Eija Kantola. Porukan hän on ruokkinut viimeksi viideltä, mutta messin jääkaapista löytyy pahimpaan hätään yöpalaa. Muonavarastot täytettiin Torniossa. Esimerkiksi maitoa otettiin 70 litraa. "Ja salaattia menee hirveästi", Eija-kokki kertoo.
Messin pöydällä on Merimiespalvelun tuorein uutissähke. Siinä kerrotaan, kuinka merirosvot olivat iskun kohteena Somaliassa. Messissä on myös kaksi kaapillista kirjoja, televisio, dvd-soitin ja kasa filmejä. Televisiot ovat myös miehistön hyteissä ja niistäkin näkee messissä pyörivän filmin.
Formulakuski konehuoneessa
Laivan kulusta nukkujien ei tarvitse murehtia. Vahtivuorolainen on perämiehen kaverina ja summerit ja sireenit päästävät älämölön, jos ongelmia ilmaantuu. Konehuoneesta tulevan hälytyspiuhan päässä on konepäällikkö Reima Söderman, 61. Sama mies, 15 vuotta kilpaa ajanut ratakettu, joka 80-luvulla osti Oulusta käytetyn Sisu-tukkirekan, lyhennytti ja viritytti sen. Räyhäsi menestyksellä kuorma-autojen EM-sarjassa, pyöritti muun muassa omaa Formula Opel -tallia, oli tausta- ja myötävaikuttajana F 3 -maailmassa, koulutti ja opasti. Nyt hänen ykkösjuttunsa on auttaa Valle Mäkelää, 22, USA:n radoille. Oulusta hänen silmiinsä on sattunut lupaava nuori karting-kuski.
Työparina Södermanilla on toinen konemestari, virolainen Anti Maasik, 27, "patriootti Saarenmaalta". Iso herkästi hymyilevä mies, joka tarhassa sai lempinimen "Massa". Merenkulkijasukua, isäkin laivan kapteeni. Karibian helteissä Anti menetti itsestään 27 kiloa. "Mutta nyt on taas 112 kiloa", hän taputtelee palleaansa. Tekniikan miehenä heittää varoittavan tarinan jonkun moottoripyöräostoksesta. "Se oli muutama kilometri ja moro! Mäntä oli puusta sorvattu."
Normaali työputki Lauralla on neljän viikon mittainen, mitä seuraa samanpituinen vapaa. Aulanko päästi Torniossa vapaalle Ari Järvenrannan. Tämä suunnisti pikkupuiden tekoon vaimon kotiin Manamansaloon Vaalaan. Klapisavotta on Lang Shipin kippareilla yleisempikin vaiva. Tammisaaren Snappertunassa asuva Aulanko tekaisi omalla vapaallaan pikkupuita 20 heittokuutiota.
Pohjanmerta kaukaisemmille vesille Aulangon veri ei vedä. Ankkureina ovat vaimo ja kaksi pientä tytärtä. "Näilläkin työvuoroilla minä olen se kiltti setä, joka tulee silloin tällöin käymään ja jonka kanssa tehdään jotain kivaa. Vaimolla ovat arjen työt."
