Itämeren eliöt turvautuvat moniin keinoihin välttääkseen joutumasta saalistajakalojen suuhun. Filosofian maisteri Eveliina Lindén on selvittänyt väitöskirjassaan, miten ulapan ja rantavyöhykkeen planktonia syövät mysidiäyriäiset, kalanpoikaset ja petovesikirppu käyttäytyvät ahvenen ja silakan läsnäollessa.
Planktonia syövät eläimet eli planktivorit kykenevät havaitsemaan niihin kohdistuvan saalistusuhan ja muuttamaan käytöstään vähentääkseen syödyksi tulemisen riskiä. Kaikki tutkitut lajit vähensivät pedon läsnäollessa omaa syöntiaktiivisuuttaan.
-- Tällöin todennäköisyys kohdata saalistaja ja myös tulla havaituksi vähenee. Lisäksi planktivorit pystyvät olemaan valppaampia saalistajien varalta, Lindén sanoo. Mysidiäyriäiset ovat katkaravun kaukaisia sukulaisia mutta sitä pienempiä, kooltaan noin 1,5--2 senttiä. Ne ovat yksi silakan tärkeimpiä ravintokohteita.
Ulapan mysidiäyriäiset nousevat vain yöpimeällä pintakerroksiin syömään planktonia. Silloin näön avulla saalistavat kalat eivät pysty näkemään äyriäisiä. Päivänvalon ajaksi mysidiäyriäiset vaeltavat syvempiin vesikerroksiin pohjan tuntumaan, jossa on taas pimeää: käytännössä ne viettävät koko aikansa pimeässä.
Syöntiaktiivisuuden vähentämisen lisäksi ulapan mysidiäyriäiset sekä petovesikirppu valikoivat ravintokohteensa eri tavalla saalistusuhan alla. Rantavyöhykkeen mysidiäyriäinen ja kolmipiikin poikaset vähentävät uintiaktiivisuuttaan havaitessaan saalistajan läsnäolon.
Rantavyöhykkeen vesikasvillisuus tarjoaa saalistajien etsimille eläimille piilopaikkoja. Vesikasvilajien välillä on kuitenkin suuria eroja niiden soveltuvuudessa piiloksi: esimerkiksi tähkä-ärviä on laboratorio-oloissa jopa tappavan myrkyllinen rantavyöhykkeen mysidiäyriäisille, jotka välttävät sitä luonnossakin. Tähkä-ärviä hyötyy rehevöitymisestä ja on leviämässä yhä laajemmille alueille saaristossa.
Lindénin väitöskirja "Itämeren planktivorien pedonvälttämiskäyttäytyminen" tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.