Ne ovat naisten tansseja, naisten tarinoita, jotka ovat kulkeneet äidiltä tyttärelle - niillä on kerrottu tunteista ja viihdytetty niin itseä kuin toisia, jaettu iloja ja suruja. Vasta 1950-luvun Hollywood loi paljasvatsaisen napatanssijattaren.
Mielikuva istuu syvässä, vaikka kasvojen tai muiden ruumiinosien peittäminen - tai paljastaminen - ei automaattisesti kuulukaan itämaiseen tanssiin.
"Puvut ovat tärkeä osa itämaista tanssia. Jokaiseen tanssilajiin kuuluu sen luonnetta kuvastava puku asusteineen. Tanssilajista riippuen asu voi olla kepeän röyhelöinen, sääret ja käsivarretkin paljastava mekko, kuten aleksandrialaistanssissa", kertoo tanssinopettaja Pirjo Huusko Oulun itämaisen tanssin yhdistys Yasmine ry:stä.
"Khaleegy-tanssijan nelikulmainen päällysmekko ja alla oleva aluspuku peittävät, mutta myös korostavat. Väljää pukua voi käsin kiristää vaikka lantiolta ja korostaa sillä liikettä tai elettä. Hihasta paljastuva ranne tai tanssin olennaisensa ilmaisuvälineenä toimivat pitkät hiukset tekevät tanssista hyvin sensuellin."
Itämaisen tanssin juuret löytyvät Lähi-idästä, Persianlahden ja Egyptin alueelta. Kulttuurinen moni-ilmeisyys näkyy myös puvuissa. Kavaasi-kansantansseissa käytettävät puvut muistuttavat malliltaan ja materiaaleiltaan suomalaisiakin kansanpukuja. Toisaalta niiden voimakkaasti poimutettu, runsas hame lantion liikettä korostavine pönkkäpatjoineen on tuttu myös romaninaisen perinneasusta.
"Kavaasitanssipuvut on koristettu kolikkokoristein - perinteistä juontaen sekin: kierrellessään esiintyvät romanit kiinnittivät palkkioksi saamansa kolikot pukujen koristukseksi", Huusko valottaa.
Kepit, sormisymbaalit, huivit, jopa miekat ja elävä tuli luovat itämaisen tanssin lajeille omanlaisiaan luonteenpiirteitä.
"Shamadan-kynttiläkruunun arvellaan olevan peräisin jopa pyramidien rakentamisen ajoilta, jolloin hautamaalausten taiteilijat valaisivat niillä työntekoaan."
Vaikka tanssit pukuineen ja yksityiskohtineen ovatkin hyvin kurinalaisia, luovuus kukkii pukujen valmistuksessa.
"Paljon tehdään itse ja yhdistys järjestää myös ompelukursseja, joissa keskitytään erityisesti koristelujen tekoon", Pirjo Huusko kertoo.
Näytösten alla työllistyvät myös ammattitaitoiset luotto-ompelijat. Koristeelliset ja näyttävät kankaat inspiroivat itsessään pukujen suunnitteluun.
"Pienet kangaskaupat, joissa on vanhoja varastoja, ovat varsinaisia aarreaittoja", vinkkaa Huusko.
"Maailmalla reissaavat harrastajat tuovat kankaita myös tullessaan, ja toki valmiita pukuja tilataan myös ulkomailta, lähinnä Kairosta. Näytöspuvun hinta voi helposti kivuta yli 500 euron."
Paitsi näyttävästä pukeutumisestaan itämaisen tanssin harrastajan tunnistaa Oulunkin katukuvassa hyvästä ryhdistä ja kauniista liikkumisesta, kehaisee Pirjo Huusko.
"Itämainen tanssi sopii kaikille! Meillä on yli 300 jäsentä ja harrastajia alle kouluikäisistä seniorileideihin saakka. Harrastaa voi monella tasolla, omaksi ilokseen, liikunnan vuoksi tai hyvinkin kunnianhimoisesti. Itämaisen tanssin maailma on niin rikas ja värikäs, että se tempaa kyllä mukaansa."
Sykähdyttäviä ovat myös tarinat tanssien takana - kerrotaan, että puhdasrotuisen arabianhevosen tunnistaa siitä, että saiditanssin rytmin kuullessaan se alkaa tanssia.