Kolumni

Italian tilanne pelottaa – syystäkin

Tällä viikolla on nähty dramaattisia hetkiä Italian hallitusneuvotteluissa.

-

Tällä viikolla on nähty dramaattisia hetkiä Italian hallitusneuvotteluissa. Maaliskuisten parlamenttivaalien voittajat Lega ja Viiden tähden liitto saivat pitkien neuvottelujen jälkeen aikaan ehdotuksen hallitukseksi. Pääministeriksi olisi tullut politiikan ulkopuolelta professori Giuseppe Conte.

Italian presidentti ei kuitenkaan poikkeuksellisesti hyväksynyt hallituksen nimilistaa eikä hallitusta saatu muodostettua.

Presidentti nähtävästi tulkitsi, että kyseinen hallitus olisi tosiasiallisesti ollut ajamassa Italian eroa eurosta. Tälle väitteelle antoi pohjaa etenkin valtionvarainministerin nimi. Ehdotettu 81-vuotias Paolo Savona on käyttänyt puheenvuoroja, joissa hän on kuvannut kuinka Italian euro-exit olisi mahdollista toteuttaa.

Presidentille tuntui olevan erityinen ongelma, että eurosta ero olisi voinut tapahtua ilman, että asiasta olisi kysytty äänestäjien mielipidettä.

Vakava keskustelu euroerosta tuli shokkina sijoittajille. Hallitusohjelma ja pinnalle noussut pohdinta euroerosta johtivat nopeasti korkojen nousuun. Italian euroeuroa ei ole pidetty aikaisemmin todellisena vaihtoehtona.

Tällä hetkellä on epäselvää, mitä Italiassa tapahtuu seuraavaksi. Mahdollista on, että hallitusta yritetään kasata uudestaan.

Toinen mahdollisuus on uudet vaalit. Jos Italia ajautuu uusiin vaaleihin, vaaleista tulee helposti myös äänestys Italian EU-tulevaisuudesta.

EU:n ja euroalueen kannalta tilanne on hyvin hankala. Jos Italian seuraava hallitus haastaa avoimesti EU:n ja spekuloi euroerolla, tilanne kriisiytyy nopeasti.

Avoin keskustelu euroerosta johtaa helposti pääomapakoon Italiasta. Kreikan esimerkki pelottaa. Kreikka ei poistunut eurosta, mutta kriisin aikana valtion velkaa leikattiin, pääomaliikkeitä ja talletusten nostoja rajoitettiin.

Kaikki nämä tapahtumat ovat taatusti valveutuneiden italialaisten muistissa. Jäävätkö italialaiset tallettajat odottamaan kriisin mahdollista puhkeamista vai siirtävätkö he jo hyvän sään aikana talletukset ja muut varat turvaan Italian ulkopuolelle?

Italialaista pääomaa on virrannut jo paljon pois maasta. Italialaisten sijoitukset ulkomaille kasvoivat runsaassa kahdessa vuodessa 2015–2017 noin 250 miljardia euroa. Kun EKP on ostanut Italian valtion lainoja, italialaiset sijoittajat ovat sijoittaneet tästä saatuja varoja ulkomaisiin rahastoihin ja arvopapereihin. Nämä sijoitukset ovat nyt turvassa spekulaatioilta.

Yhteisellä valuutta-alueella pääomavirta ulos korvautuu automaattisesti keskuspankkijärjestelmän kautta. Tällä tavalla olemme yhteisessä veneessä, joka on vaarassa vuotaa.

Italia on selvästi vakavampi ongelma kuin Kreikka. Italian BKT on noin kymmenen kertaa suurempi kuin Kreikan. Italian valtion velan koko on yli 2 000 miljardia euroa, kun Kreikan valtion velka on runsaat 300 miljardia euroa.

Kreikassa kireä neuvottelutilanne EU:n kanssa ratkesi lopulta yksinkertaiseen asiaan. Kreikan hallituksen ainoa valttikortti oli uhata eurosta eroamisella.

Kreikkalaisten kannalta valitettavasti saksalaiset katsoivat tämän uhkakortin lävitse. Vastaus oli, että olkaa hyvä. Pohjoiset maat rikkoivat tabun ja tunnustivat, että eurosta voi periaatteessa erota. Tämän jälkeen kreikkalaiset joutuivat arvioimaan, mitä tämä tarkoittaisi maan kannalta.

Vastaus oli selvä. Kreikkalaiset halusivat pysyä eurossa. Maa suostui troikan määräämään taloudelliseen pakkopaitaan, josta se on nyt pikkuhiljaa vapautumassa.

Italian tapauksessa maan koko johtaa siihen, että Saksa ei voi antaa samaa vastausta. Italian kaoottinen euroero aiheuttaisi niin suuren shokin koko eurojärjestelmälle, että se haastaisi jo koko eurojärjestelmän olemassaoloa.

Frankfurtilla ja Brysselillä on kaikki syyt pyrkiä välttämään edes asialla spekulaatiota.

Viime kädessä on italialaisten äänestäjien valittavana, millaisen suhteen he haluavat rakentaa suhteessa muuhun EU:hun. Jos äänestäjät haluavat antaa valtakirjan puolueille, jotka haluavat viedä EU-suhteen kriisiin, näin myös tapahtuu.

Italian talous on kehittynyt jo pitkään kehnosti. Tämänkin taustalla on pitkälti politiikka. Maan poliittiset instituutiot ovat toimineet heikosti, eivätkä myöskään äänestäjät ole halunneet tai pystyneet äänestämään maahan vahvaa keskushallintoa.

Oma lukunsa on Etelä-Italia, jossa keskushallinnon ote heikko.

Suomalaisten politiikkojen kannalta Italian kriisi olisi erittäin vaikea. Jos päädyttäisiin siihen, että euroalueen pitäisi tukea avoimesti ja mittavasti Italiaa, suomalaisten äänestäjien tukea asialle olisi vaikea saada. Italian ongelmat koettaisiin maan itsensä aiheuttamaksi. Tässä suomalaiset eivät olisi täysin väärässä.

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.