Viikko sitten sain Italiasta iloisen ja tärkeän uutisen. Uusin italiaksi käännetty romaanini Hurmaava joukkoitsemurha oli saanut erityisen hyvän vastaanoton. Italiaksi romaanejani on jo käännetty puoli tusinaa, ja tämä oli siis uusin.
Erityisen hyvästä vastaanotosta kertoo se, että romaani on heti noussut bestseller-listalla jo seitsemänneksi. Olen siellä Da Vinci-koodin ja Coelhon seurassa. Kustantajani milanolainen Iberborea arvioi että sijoitus saattaa vielä tästäkin nousta.
Tämä alkulämmittely tuotantoni suosiosta ulkomailla sallittaneen kun romaaneita jatkuvasti ilmestyy kymmenillä eri kielillä. Mutta juuri nyt nimenomaan Italia on minulle ajankohtainen muutenkin kuin kirjallisena suosikkimaana. Kävin näet Venetsiassa pari viikkoa lomailemassa. Vaikka olen työni takia matkustellut useita kertoja Italiaan -- Roomaan, Milanoon, Mantovaan, Torinoon ja moniin muihin kaupunkeihin, niin silti en koskaan aikaisemmin ollut päässyt käymään Venetsiassa.
Omalla erikoisella tavallaan Venetsia on eräs maailman hienoimpia kaupunkeja. Matkailijoita vierailee siellä enemmän kuin pienen kaupungin kaduille mahtuukaan. Tai sanottakoon, ettei Venetsiassa ole montakaan katua, vaan liikenne hoidellaan vaporetoilla, vesibusseilla. Kaupunki on rakennettu Adrianmeren luoteiseen laguuniin. Sen loisteliaat palatsit ovat Grand Canalen rannoilla. Kaikki varmaan tietävät, että koko saari kaikkine ihanuuksineen uhkaa hiljalleen vaipua mereen. Palatsien perustukset ovat alkaneet lahota, joten ne vaipuvat nollaveden alapuolelle.
Mielestäni Venetsian valtava matkailullinen suosio ei johdu ihan yksin kaupungin erikoisuudesta ja sen kauneudesta, vaan syitä on muitakin. Ainakin minulle kaupunkilaiset osoittivat suurta kohteliaisuutta, olivat joustavia ja suvaitsevaisia. Juuri tämän takia haluan matkastani kertoa pidempään, sillä myös Pohjois-Suomen matkailulla on paljon Venetsian menestyksestä opittavaa. Pohjoisen matkailuväki on kyllä ammattitaitoista, mutta italialainen välittömyys puuttuu.
Venetsiassa hotellit ovat aika kalliita ja hyvin ahtaita. Oma huoneeni oli tuskin kymmenen neliön kokoinen, niin että hyvä kun matkalaukun saattoi sinne viedä. Pöydän alta sille lopulta löytyi paikka. Ahtaudesta huolimatta henkilökunta oli ammattitaitoista ja avuliasta.
Voin lämpimästi suositella merimatkaa mantereen puolelle ja siellä kanavamatkaa kohti Padovaa. Näitä koko päivän kestäviä reissuja Venetsiasta järjestetään kautta vuoden. Ainakin minun matkalleni osui sujuvasti englantia, saksaa, ranskaa ja tietysti italiaa puhuvat opas. Minä itsehän olen kielitaidoton tollo, mutta osaan juuri sen verran englantia että pärjään sillä kielellä ulkomailla.
Huonon kielitaitoni syynä ei ole yksinomaan laiskuus eikä kovapäisyyskään, vaan ikäisteni pohjoissuomalaisten kova kohtalo: maailmansodan myrskyissä koko Lappi tuhottiin, ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa eikä täten juuri monellakaan ollut varaa kouluttaa lapsiaan. No, olisihan minulla ollut aikaa myöhemmin hankkia parempi kielitaito, mutta monista yrityksistä huolimatta opiskelu aina jäi.
Nyt yli kuusikymmenvuotiaana on alkanut tuntua siltä että mitäpä järkeä enää on uhrata loppuvuosiaan kielten opiskeluun. Hautaan vaan kannettaisiin turhan kielitaitoinen vainaja. Kyllä helvetissä pärjää vaikka ei osaisi muuta kuin suomea. Lisäksi olen usein kehaissut, että pärjään kyllä maailmalla kun romaanejani on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle. Asiantuntevia tulkkeja siis löytyy enemmän kuin Suomen ulkoministeriöstä.
Mutta takaisin Venetsiaan. Kaupunki ei ole historiallisesti kovin vanha, se perustettiin ajanlaskun jälkeen kun pohjoisen kansat valloittivat Italiaa. Henkensä kaupalla italialaisia pakeni meren saarille, jolloin syntyi Venetsia. Vaikka alku oli ankara, Venetsiasta muodostui pian merkittävä merivaltio, joka lopulta muutama vuosisata sitten hallitsi koko itäistä Välimerta. Meritaistelut ja etenkin hyvät kauppayhteydet loivat pienestä saarivaltiosta todellisen suurvallan. Edelleen venetsialaiset ovat historiastaan ylpeitä eivätkä syyttä suotta.
Erityisesti venetsialainen ruoka on maukasta. Kalaa on tarjolla melkein jokaisessa ravintolassa, samoin meheviä liharuokia. Viinit ovat hyviä, mutta jos haluaa hörppiä olutta, silloin on tyydyttävä tuontiolueeseen, joko saksalaiseen tai hollantilaiseen. Viinit ovat halvempia kuin olut juuri tästä syystä, eikä Venetsiaan kannatakaan olviretkille sonnustautua.
Luulisi että venetsialaiset ovat huolettomia kuten varsinkin eteläitalialaiset, mutta niinpä vaan ei ole. Vesibussit eli alussa mainitut vaporetot ajavat kanavareiteillä minuutilleen aikataulujen mukaan. Joskus ne ovat niin tupaten täynnä väkeä että hyvä jos mukaan mahtuu, mutta myöhässä ne eivät purjehdi. Vesibussilla kannattaa ajella vaikka aivan huvin vuoksi, kanavat ovat kauniita ja varsinkin niiden rannoille rakennetut palatsit näyttävät ihanilta. Ne ovat yleensä nelikerroksisia ja niiden julkisuvut ovat kuin satukirjoista. Ne kertovat mahtavista rikkaista suvuista, jotka saattoivat kauppavoitoillaan ostaa itselleen aatelisarvoja ja hankkia muualta Euroopasta ja Aasiasta palveluskuntaa ja kauniita naisia.
Tämä kolumni on tältä erää viimeinen jonka kirjoitan vanhaan ja kunnianarvoiseen Kalevaan. Kesätauon jälkeen en enää jatka tätä palstaani vaan koetan keskittyä varsinaiseen työhöni sepittämään romaaneja. Onhan tässä jo ikääkin tullut.
Kiitän lukijoitani sydämellisesti näistä ajoista. Olen saanut erittäin paljon palautetta, joka on ollut melkein kauttaaltaan myönteistä. Kiitoksiin on siis hyvin aihetta. Toivottelenkin oikein mukavaa juhannusta ja koko kesää!
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.