Maailman pörsseissäkin pidetään peukkuja jalkapallon MM-lopputurnausjoukkueille. Jos oma suosikkijoukkue on pudonnut, on talousmiehillä syytä toivoa Italian sinipaitojen voittoa. Tämä Azzurriksi kutsuttu joukkue edustaa nimittäin maata, jonka talous on EU:n suurista ollut pahimmin kuralla ja jonka elpymistä on syytä toivoa koko unionin puolesta.
Jalkapalloko auttaisi Italian talouden pohjamudista? Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, MM-kisoissa hyvin menestyneet maat ovat saaneet potkua talouksilleen. Maailmanmesturuuden keskimääräinen piristysruiske on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana 0,7 prosentin luokkaa vuoden bruttokansantuotteessa. Ei siis aivan vähäpätöinen asia.
Jos siis Italia voittaa huomenna Ranskan, on kassojen kilinää luvassa muuallakin kuin kapakoissa peli-iltana. Kyseessä on henkinen vitamiiniruiske, menestymisen mukanaan tuoma lataus, joka panee vauhtia monenlaisiin pyöriin yhteiskunnassa. Jos olemme parhaita maailman suosituimmassa urheilulajissa, pärjäämme kyllä talouden kovassa kilpailussakin -- jotenkin tätä rataa kulkee ajatus voittajamaassa.
Menestys jalkapalloviheriöllä on hyvä uutinen Italian tuoreelle pääministerille Romano Prodille. Huhtikuun parlamenttivaalien hiuksen hienoa voittoa seurasi ankara vääntö uuden presidentin nimestä ja hallituksen muodostamisesta.
Sitten oli vuorossa kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka olisi vahvistanut pääministerin asemaa ja lisännyt maakuntien itsenäisyyttä. Hanke oli edellisen pääministerin Silvio Berlusconin masinoima. Sen oli määrä kasvattaa Italian rikkaimman miehen valtaa, mutta samalla pitää Berlusconin oikeistolaiset hallituskumppanit hyvällä tuulella. Varsinkin Pohjoisen liitto on pitkin matkaa vaatinut Rooman ja alueiden siteiden höllentämistä. Prodin suosituksen mukaisesti iso osa italialaisista äänesti perustuslakiesitystä vastaan.
Prodin keskustavasemmistolaisen hallituksen alkutaival on ollut taistelua Berlusconin perintöä vastaan. Piti saada oma mies presidentiksi, kaataa perustuslakiesitys ja suunnitella joukkojen kotiuttamista Irakista.
Omat aloitteet ovat olleet toistaiseksi vähissä, vaikka valtiontalouden suursiivous odottaa oven takana. Jättivelkaa pitäisi päästä lyhentämään, työmarkkinoiden joustoa ja yritysten kilpailukykyä lisäämään.
Nämä ovat aivan eri kaliiberin haasteita kuin alkutaipaleen sormiharjoitukset. Kun ay-liikkeen tai eläkkeensaajien edut joutuvat vaakalaudalle, alkaa Prodin kirjava hallituskoalitio varmuudella natista. Keskustan kristillidemokraateista on poliittisesti pitkä matka vasemman äärilaidan kommunisteihin.
Jokainen Azzurrin tekemä maali auttaa Prodia lujittamaan valtansa. Hyvässä lykyssä painuu myös Italian jalkapalloskandaali unholaan.