Italian kymmenvuotisten valtion velkakirjojen korkotaso kipusi keskiviikkona yli kriittisenä pidetyn seitsemän prosentin rajan. Rajaa pidetään maagisena pisteenä, josta ei enää ole paluuta.
Käytännössä koronnousu tarkoittaa sitä, että markkinat eivät luota Italian kykyyn selvitä veloistaan. Italian velkojen korkotason nousu on huolestuttavaa, sillä valtavassa velkamäärässä koronnousu tietää tähtitieteellisiä lisäkuluja.
Vastaavassa tilanteessa Kreikka, Portugali ja Irlanti kupsahtivat muiden euromaiden syliin. Kolmikosta Kreikka on vajonnut syvimpään kuiluun.
Luoja suokoon, että kylmäävät ennusmerkit eivät Italian kohdalla toteudu.
Italia on euroalueen kolmanneksi suurin ja maailman kahdeksanneksi suurin talous. Tähän saakka talousasiantuntijat ovat olleet kohtalaisen luottavaisia maan kykyyn selvitä, sillä kansantalouden moottori toimii edelleen.
Italia on länsimaiden vauraimpia kansantalouksia. Se on kaikin puolin kilpailukykyinen ja innovatiivinen teollisuusmaa, jolle veloista suoriutuminen ei periaatteessa ole ylivoimainen tehtävä.
Poliittista tahtoa uudistusten läpiviemiseen ei kuitenkaan ole ollut riittävästi. Nyt Italia on muiden euromaiden tapaan kulkemassa kohti taantumaa.
Italian pääministeri Silvio Berlusconi on luvannut erota, kunhan EU:n kanssa sovitut talousuudistukset on hyväksytty. Italia joutui jo viime viikonloppuna IMF:n valvontaan. EU ja IMF aloittivat keskiviikkona monitorointinsa.
Poliittinen tilanne pitäisi ratkaista nopeasti, jotta siitä ei koidu lisäongelmia. Hajanaisen poliittisen kentän pitäisi löytää yhteinen sävel.
Italian talousongelmat ovat valtaisat. Mittakaava ei tahdo riittää ymmärtämään, mitä 1?900 miljardin euron valtion julkinen velka käytännössä tarkoittaa.
Jonkinlaisen käsityksen saa, kun lasketaan, että Suomella on valtion velkaa noin 80 miljardia euroa eli runsaat 16?000 euroa henkeä kohden. Italiassa velkaa on yli 30?000 euroa henkeä kohden. Suomessa on viisi miljoonaa asukasta ja Italiassa 60 miljoonaa.
Italian velka- ja korkotaso ovat jo niin korkeita, että lukujen perusteella se voisi hyvin olla EU:n tukiluukulla. Euroalue ei kuitenkaan pysty auttamaan Italiaa. Iltalian velka riittäisi kaatamaan koko Euroopan rahoitusmarkkinat.
Avaimet kriisin ratkaisemisen ovat italialaisilla itsellään. Hallituksen pitää saada kaavailtu uudistusohjelma läpi. Ohjelmassa on rakenteellisia uudistuksia, kuten eläkeiän nostaminen ja valtionomaisuuden yksityistämistä.
Aika on kuitenkin käymässä vähiin. Markkinat eivät malttaisi enää odottaa, sillä Italian talousvaikeudet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Voi kysyä, miten ongelmat ratkaistaan muutamassa päivässä, kun muutosta ei ole saatu aikaiseksi kymmenessä vuodessa. EU joutuu ottamaan kovat otteet käyttöön, kuten kävi lopulta Kreikankin kanssa.