Kun Silvio Berlusconista tuli toisen kerran Italian pääministeri 2001, hän lupasi maalle ja kansalaisille lisää vaurautta. Berlusconin puheisiin syntyi jonkinlaista uskottavuutta siitä, että omalla urallaan hän itse on pystynyt luomaan menestyvän mediaimperiumin ja miljardien eurojen omaisuuden.
Nyt runsaat neljä vuotta myöhemmin Italia on pudonnut lamaan. Siitä on tullut "Euroopan sairas mies", jonka kasvu saattaa tuoreiden arvioiden mukaan jäädä tänä vuonna jopa miinusmerkkiseksi. Työvoimakustannukset ovat nousseet liikaa, perinteinen vientiteollisuus on vaikeuksissa, kotimainen kysyntä hiipuu, julkistalouden alijäämä paisuu, samoin valtionvelka. Sen suuruus on jo 107 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kun maalla menee huonosti, alkaa syyllisten etsintä - ja niin kuin usein, vika on helpointa löytää muualta kuin omasta toiminnasta. Nyt syylliseksi on nimetty yhteisvaluutta euro. Jo jonkin aikaa Italiassa on käyty keskustelua vanhan valuutan, liiran, palautuksesta. Asialla ovat olleet erityisesti populistisen Pohjoinen liiga -puolueen poliitikot, jopa kaksi ministeriä.
Uutta sytykettä keskusteluun tuli viime viikolla, kun suuri brittipankki HSBC käsitteli aihetta raportissaan. Myös sen mukaan Italia - samoin kuin Saksa ja Hollanti - voisi hyötyä, jos se eroaisi euroryhmästä ja palauttaisi vanhan valuuttansa.
Sanoma liiraan palaamisesta uppoaa siinä mielessä suotuisaan maaperään, että italialaisista vain noin puolet katsoo taloutensa parantuneen euron ansiosta. Pari-kolmekymmentä miljoonaa italialaista on toista mieltä.
Pääministeri Berlusconi on itse pyrkinyt pysymään sivussa talouspoliittisesta keskustelusta, eikä ihme. Aihe ei ole ennen ensi vuotta käytäviä vaaleja hänelle ollenkaan otollinen. Sen sijaan valtiovarainministeri Domenico Siniscalco on tyrmännyt liirapuheet tylysti.
Italian kuten Saksan ja Hollanninkin ero eurosta on lähinnä teoriaa. Liiran avulla Italia pystyisi vauhdittamaan vientiä devalvaatioin, mutta vastapainoksi tulisivat korkeammat korot, mistä koituisi huimia kustannuksia jo ennestään velkaantuneelle valtiolle sekä yksityisille lainanottajille. Odotettavissa olisi myös laaja eurojen pako Italiasta muuhun Eurooppaan. Kustannuksia syntyisi myös valuutanvaihdon käytännön toteutuksesta.
Italian kannattaisikin ongelmissaan katsoa ensiksi peiliin ja todeta niin kuin entinen EU:n komission puheenjohtaja italialainen Romani Prodi on sanonut: "Ongelmana ei ole euro, ongelmana on Italia."
paakirjoitus@kaleva.fi