Italian poliittinen harhailu aiheuttaa ongelmia nyt koko EU:lle.
Populistipuolueiden ratkaisut yhteiskuntaa ja kansantaloutta jäytäviin ongelmiin ovat kuten populisteilla aina: helppoja ja toimimattomia.
Yhdessä mielessä Italian poliittista elämää voi luonnehtia ennustettavaksi: yhtä hallituskriisiä seuraa jo pian toinen. Vuoden 1946 alun jälkeen Italiassa on ollut 65 hallitusta.
Tiuhaan vaihtuneet kabinetit ja pääministerit eivät yleensä ole tienneet isompia pulmia muulle Euroopalle. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa euroalueen kolmanneksi suurimman kansantalouden poliittinen kriisi luo merkittäviä uhkakuvia EU-maille ja eurolle.
Kriittisin kysymys on nyt se, millaisen kannan tuleva hallitus ottaa Italian talouden tervehdyttämiseen ja eurojäsenyyteen. Vain teoreettinen ei ole vaihtoehto, että Italia palaa liiran käyttöön.
Italiassa ei ole ollut toimivaa hallitusta maaliskuun alussa pidettyjen vaalien jälkeen. Viime sunnuntaina hallituksen synty oli jo lähellä. Hallitusvaltaan olivat tarttumassa vaalien voittajiin kuuluvat populistinen Viiden tähden liike ja äärioikeistolainen Pohjoinen liitto.
Aie kaatui, kun Italian presidentti Sergio Mattarella käytti perustuslaillista oikeuttaan puuttua hallituksen kokoonpanoon. Hän ei hyväksynyt esitystä, että valtiovarainministeriksi nousisi vahvasti eurokriittinen taloustieteilijä.
Maanantaina presidentti pyysi toista ekonomistia Carlo Cottarellia muodostamaan teknokraattihallituksen. Tämäkin ulospääsytie kriisistä näytti menevän kiinni, kun vaalivoittajapuolueet ilmoittivat, että ne eivät hyväksyisi Cottarellin hallitusta parlamentissa.
Keskiviikkona poliittinen tilanne eli. Päivän aikana kerrottiin, että Viiden tähden liike ja Pohjoinen liitto yrittäisivät uudestaan hallituksen muodostamista niin, että valtiovarainministeriksi tarjottaisiin uutta, maltillisempaa henkilöä. Myös Cottarelli ilmaisi halunsa odottaa puolueiden yrityksen tulosta.
Juuri nyt myös muun Euroopan kannalta paras vaihtoehto olisi, että Italiaan saataisiin poliittinen hallitus. Jos ei saada, edessä olevissa uusissa vaaleissa Italian suunta veisi mielipidemittausten mukaan yhä pitemmälle kohti muusta EU:sta piittaamatonta politiikkaa ja jopa euroeroa. Se tuskin olisi pitkällä jaksolla edes Italian etu.
Tähänastiset käänteet ja uhkakuvat ovat voimakkaasti heilautelleet osake- ja valuuttamarkkinoita. Kriisin pidentyminen aiheuttaisi merkittävää epävarmuutta Euroopan nyt suotuisille talousnäkymille.
Populistien ja äärioikeiston kannatuksen takana on Italiassa monia tekijöitä. Kansalaisia on suututtanut parin vuoden aikana se, miten Italia on joutunut kantamaan ylivoimaisesti raskainta taakkaa Eurooppaan Välimeren yli tulleesta siirtolaisvirrasta. Etenkin Pohjoisen liitto on jalostanut teemasta painavan poliittisen aseen.
Lopulta kyse on italialaisen poliittisen kulttuurin ongelmista. Äänestäjät turvautuvat yhä uudelleen sellaisiin poliittisiin voimiin, jotka lupaavat monimutkaisiin ongelmiin helppoja mutta toteuttamiskelvottomia ratkaisuja.
Tästä kansallisesta piirteestä seuraa se, että uutisia Italian poliittisista kriiseistä kuullaan myös tästä eteenpäin.